United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakennetaan valtava rovio; sille lasketaan ylimmäksi Patrokloksen ruumis ja sen ympärille joukko teurastettuja lampaita ja raavaita, ja Akhilleus sivelee ruumiin niiden rasvalla. Edelleen pannaan roviolle neljä hevosta ja kaksi vainajan kotikoiraa. Ja lopulta Akhilleus surmaa vangitsemansa 12 troialaista ja heittää heidätkin tulen syötäviksi.
Mutta Akhilleus itkuun puhjeten istuutui meren vaahtisen ääreen, kaihtaen kumppanejaan, meren siintoon katseli tummaan, näin, kädet kurkottain rukoukseen, huus emoansa: "Oi emo, koska ma niin lyhykäisen sain elon arvan, kunnian kuulun Olympon Zeus jylykorkea mulle ois toki suova; mut ei hän rahtuakaan sitä suo nyt.
Il. VIII 304, 305, Sel., vrt. Il. Polydōroksen kohtalosta kerrottiin Il. Pään yli: on oletettava, että Akhilléus oli nostanut käsivartensa keihäänheittoon. 194. Akhelō´ios (eli Akhelō´os): Hellaan suurin joki, juoksee Tymfrēstoksen vuoristosta (
Surman sai hält' Astypylos, Thrasios sekä Mnesos, Ainios, Thersilokhos ja Mydon sekä viel' Ofelestes; muitakin surmannut monen mont' ois nopsa Akhilleus, virta jos ei syväpyörtehinen suull' ihmisen oisi haastanut julmistuin sekä virkkanut veen kohinasta: "Miest' ei voimalt', ei tuhotöilt' ole sulle, Akhilleus, vertaa, sill' yhä taivahiset ovat turvana sulla.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, näin sanat siivekkäät tulijalle jo laati ja lausui: "Miksikä itket, Patroklos, kuin tyttönen pieni äidin jälkeen juostessaan, syliss' istua tahtoin, tarttuu liepeeseen, emon kiireet askelet estää, kyynelsilmin katsoo, ett' emon pakko on ottaa: noin sinun, Patroklos, vesikarpalot poskeas kastaa. Myrmidoneilleko tuot mureviestiä siis tahi mulle?
Virkki, mut rannan penkerehelt' asekuulu Akhilleus karkasi virtaan taas; sepä vastaan pauhaten vyöryi, kaikki jo velloi veet vihan kuohuun, vierähytellen ruumisroukkoja, joill' oli täyttänyt uoman Akhilleus. Maihin viskeli niitä se mylvien niinkuni sonni, henkiin jääneet taas vei helmaan vienojen vetten, heidät piilottain syvin, suurin, peittävin pyörtein.
Voi, mua kohtaan muutkin kai varusääret akhaijit kaunaa kantavat mielessään, ei yksin Akhilleus, laivain varjeluhun halu heiltä ja into on laannut." 51 Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Tuosta jo kaikest' on tosi tullut, ei sitä muuksi muuttaa voi edes Zeus jylypilvien-päällinen itse.
Ja silloin Akhilleus syöksyy tanterelle; on unohtunut, että hän jo on noussut vedestä ja karkkoaa yli kentän "min jalat jaksoi"! Näyttääpä siltä, kuin tässä olisi koottu yhteen piirteitä eri lauluista, joissa eri tavoin oli kerrottu joessa ja sen partailla muka tapahtuneista taisteluista. Syttyi: tarkoitetaan, että joki kiehahti. Jos kuohuikin oma mieli: nim. Hērēn.
Heillepä lausui näin uros askelenopsa Akhilleus: "Atreun poika, ken ei sua tietäis muit' etevämmäks, että on voittajaton sun voimasi, heittäjätaitos! Niinp' ota palkinnoks sinä kattila tää ja se saata laivoilles, mut Merioneen oma olkohon peitsi, jos sinä sallit sen; näet niin minun mieleni laatii."
Virkki ja heidät vei katon alle jo aimo Akhilleus, tarjosi kullekin istuimen punapurppura-verhon, joutuen kääntyi Patroklon, liki seisovan, puoleen: "Pöytään astia tuo avarampi, Menoition poika, viiniä vahvemmin pane, kullekin täyttäös malja, ystävät rakkaimmat näet astui kattoni alle." Virkki, ja Patroklos asekumppanin käskyä kuuli.