Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tuo silloin laineilta laulu soi: Ain ollut hän ei kivi kuollut, hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, hän myös on lempinyt, huollut, mies saarelle nous, pois aamulla sous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Ma vuotan kylmiä rientoja vaan Ja päitä, min järki ei tajuukaan, Ett' elinehtona lauleloiden On sinitaivas ja päivä vaan. Loilu. Sua sääli on mun, Mua sääli on sun, Voi, tuskia mailman turjotun! Olet lempi mun, Olen lempi sun, Mut onnemme näkyy murjotun. Olo haikea vain, Elo vaikea vain, Käy tukkanuotat ja luuta ain. Päät kuumat vain Tuo tuumat vain: Siis, Herra, et suokaan muuta lain!
Kulmia tuimistain Zeus, pilviennostaja, virkkoi: "Siin' älä viereen vinkumahan, huithaitturi, istu! Oot vihatuimpani ollut ain' asujoista Olympon. Ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto.
Mut talven saari on saari vain yli senkin siintävi kangastain yhä uusia toivon maita. Ei ain' ole toivehet unta, ei ain' ole talvella lunta, sen päiväkin pilvestä puhjeta voi ja pilvien lomasta kevään koi. Jos menikin purtensa pirstoihin, sen jälleen kuntohon laittaa, elon oksia keulahan taittaa ja uusin purjehin, toivehin hän jättää talvisen, oudon maan ja etsivi kultaista aatettaan.
Isä kauhussa kiidättää ratsuansa, Hän pitääpi parkuvaa lastansa, Juur vaivalla pääseepi kodollens, Hänen sylissään kuollut on lapsuens. Pohjolan kuningas. Ol kuningas Pohjolassa Ain' lujin sydämin, Joll' armaans kuolemassa Soi muistoks pikarin. Häll' kallis hautaan asti Ol kulta pikar tuo; Hän itki katkerasti, Ain' koska siitä juo.
Miksi Sä hylkäät osan, jota tarjona Ei ole yhdelläkään naisella Lapista asti Suomen lahtien rantaan? Ken toinen eikö soisi mielellänsä Niin olla arvon helmassa, kuin sinä Ain olet ollut! Taikka puuttuiko Sinulta jotain, jota halusit Omakses saada? Eikö alati Sun tahtoasi ole noudatettu Ja pyytämäsi, jopa pienimmätkin, Ne koska jäivät suostumusta vailla?
Tänne kaikki ne kantakaa! Ukko, kultainen kuningas, suojaa nyt ikäsi kaiken armossa, voimassa, suuruudessa valtalinnaani lumoavaa! Tässä asumme ain kera kauneuden ja rauhan ja rakkauden.
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Tämäntapaisia runojahan on sepitetty maailmassa tuhansittain. Kuka runoilija ei ole ollut »onneton», kenen elämä ei ole tuntunut syksyistä yötä synkemmältä! Mutta kun Kramsu sanoo: »ma viettänyt ain' olen tähdetönt' yötä», niin on siinä tunnelma niin pimeä ja pöyristyttävä, että me heti ilman mitään vastaväitteitä siihen antaudumme. Mistä se johtuu?
Ja niinkuin airueena aamunkoiton tuoksahtaa tuulen toukokuisen henkäys, lemulla kukkain, ruohon kyllästetty, niin tunsin otsallani tuulenleyhkän ja sulan huomasin ma suihkavaksi, mi tuoksui Taivahan ambrosialta, ja sanat kuulin: »Autuaat, joit' armo niin valistaa, heili' ettei kurkun ilot halua liikaa lietso rintaluihin, vaan että korkein heille ain on kohtuus!» Viideskolmatta laulu
Päivän Sana
Muut Etsivät