Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
CHRYSEIS. Jos sull' on kuningasmieli eikä yksin miekka, pistä! Antina sydän on armas, ei pahalla pakotettuna. Ainikki, annappas minulle haarikka olutta! Muistelenpa, että pienenä ollessasi pidit paljon ruskeasta parrastani. Suokoon Päivätär hänelle ain' yhtä punaiset posket.
Mä muistan äitin armaan, Hän harmaantuu, kuin sä, Vaan mieleltänsä varmaan Hän ain' on lempeä. Ol' isoisän' hänkin Sokea vanhana, Mut voitti näkevänkin Sielunsa valolla. Oot omaisteni lainen, Se mieltän' iloittaa, Kun valo armahainen Kesk'yöllä pilkuttaa. Kas tähtein valon esti Kesäinen aurinko, Sä tulit, leppyisesti Katselee tähdet jo.
Laps ynseä, jäntevä nuora, Nuorukainen pöyhkeä, suora, Mies toimihin valmis aina, Ukko, oikut jon paljon ei paina! Siis piirtäkäämme kivehen: Hän tosin oli ihminen. Esimerkki. Jos minulta malttia puuttuu milloin, Maan kärsiväisyyden ma muistan silloin, Mi kappale myös, kuni kerrotaan, Ain' iäti ympäri kiertää vaan. Kai samaa vaatia myös saa multa: En muutahan tee kuin maammo-kulta. Päinvastoin.
Ja taaskin Thorsen antoi saman kärsivällisen vastauksen, minkä hän ain' oli antanut pojan tätä tutkaillessa. "
Mut ethän sa päätäni pyytäiskään, sinä pyytäisit sydäntäni oi, ota se tyttöni armainen, jos tanssit mun edessäni! Oi, tanssios tyttö mun eelläni ain elon tiellä ja huntua heitä, niin riemuten rinnoin ma hurmeisin olen astuva elämän teitä! Jes siunatkoon, miten sievä hän on, kun näin häntä katselen!
Huu! toisteli kaikukin tuntureihin Ja vastasi Niilosen heisuliveihin Hei, heisuli, heisuli, vei! Ohmon Elli. Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla, Asunto Anteron harmajan. Mä muistan, tyttönsä ainut Elli Kuin kulki kaitsien kankahalla Livertäin aamusta iltahan. Iloisin ain' oli iloisista, Tansseissa, leikeissä parahin, Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras.
Hän joutessa viihtyi yksikseen Ja töissäkin vältteli vain, Kylän keinulle tullut ei milloinkaan, Pyhä-aamuin ei kirkkoonkaan, Salon polkuja kuljeksi ain'. Kun raitilla kulki, niin vilkuttiin Ja neitoset punastui, Moni katseli tummoa sorjuuttaan, Enin Liisa, mut salaa vaan, Kylän poijat ne nyrkkiä pui.
Kun Ruotsin virrat vuosi Ja maita kultaili, Niin vainaat Väinön kannel Vaijertain hautasi. Ja rauhan toimet taasen Riidatta suorittiin, Ain' ystävyyden hehku Veljissä loisti niin. Miss' oisi auttajata, Ken riidat häätää vois, Niin rauha rannoillemme Runsaamman onnen tois! Sa tänne kätes anna, Me siihen tartumme, Ja kaiju, kannel, kaiju Ja vihi liittomme!
Näin vuosisadat vierähti ja uudet Ain' astui suvut isäin jälkiä, Mutt' eivät rauhan töissä yksin suuret, Vaan myöskin sodan verileikissä. Se kansa, joka hijoi kirvehensä Ja kaatoi hongat, metsän kuninkaat, Ja keinollansa karhut poikinensa Surmasi, vihaiset ja raivokkaat, Se iski myöskin säilän säkenöivän Syvälle vihollisen sydämeen, Ja laulun mahti rohkas' epäröivän, Puhalsi liekin tulikipeneen!
»Siinä ei sinun ole isästäsi esimerkkiä ottaminen; parempi olisi ollut ja enemmän olisin rakastetun äitivainajasi mieleen taipunut, jos olisin nuorempana nainut, ja 'silloinpa seppäkin takoo, kuin rauta on kuumana, ja rakkaus syämmihin syttyy ain' nuoruuden aikana'».
Päivän Sana
Muut Etsivät