Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
Vaikk' kultapilvein loistohon kotomme vaihtuis tää, tasalle tähtikarkelon, miss' ilo sointuis itkuton, ain' aatostemme määränpää ois raukat rannat nää. Maa tuhatjärvi, kantelon, vakuuden vanhan maa, kotomme suoma kohtalon maa isäin, lasten, kaitkohon sua tyyni miehuus, aikain taa ain' ollos vapaa maa!
En millään muotoa halua ruveta rankaisemaan käppingeläisiä työlakon vuoksi, vaan tahtoisin lausua heille eräässä lehdessä äskettäin lukemani runopätkän, joka kuuluu näin: "Viisain se on näillä mailla, Joilla kulta ohje on: Tyydy määrään kohtalon; Elä ain' oo uutta vailla!" Sen sanottuaan hän vielä pari kertaa kynsäsi korvallistaan, ja viekkaasti naurahtaen katseltuaan ympärilleen istuutui.
Sentään kerran Perman haahdet halkoi vettä vaahtoisaa, auki vieri Venään virrat saakka ain Araabiaa: sentään tääll' on työtä tehty kirvesvartta vuollenkin, isän istuin itseksensä, äidin kylpein kyynelin. Mutta vienyt muukalainen meilt' on työmme heelmät ain. Ensimmäiset meillä rahat oli nahat oravain.
'Kas kuin pommi äijän karsi; poissa toinen käsivarsi, rinnan kaiken silpoi siru! Munter vaan: 'Se halkes, piru! Näin hän kuoli; näin hän eli, alkoi miessä, päätti miessä, vitkaan puhui, virkku veli ain' ol' apuun vaaran tiessä; tuttu toiminnan, ei melun, tuttu puutteen, ponnistelun, tiesi kaikki kantaa, voida, yhtä vain ei vaikeroida.
NATHAN. Matkalta ma tulen laajalta, oon saatavia kokoillut sillä. Käsissäni rahaa on miltei liian paljon. Aika alkaa taas arveluttaa. Minne tallentaa vois varmasti, en oikein ymmärrä. Mut, aattelin, sä ehkä jotain käyttää nyt voisit lähestyvä sotahan ain' enemmältä vaatii rahaa.
Ehtivät Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, Lektonin niemeen, kuss' ulapalta he riensivät maihin, nousivat vuorta, ja askelien all' aaltosi latvat. Sinne nyt jäi Uni, ennenkuin näki Zeus hänet, honkaan kiipesi korkeimpaan laell' Idan lautunehista, ilmojen kautta mi kasvoi ain' ylös taivohon asti.
Hän kiitäköhön kuin kylmyys siellä, kuin talven taika: hän liitäköhön ain eemmäs, että ei paikka, aika hänt' enää estä tajusta viisauden taivahaisen: ei kukaan kestä ken hylkää Maan-elon kukkivaisen.»
Ken ei usko, se käyköhön koittelemassa, ja minä en käske, en kiellä, mut sitä minä ain olen ihmetellyt, miten itse sa tarkenet siellä. Y
Poskensa vielä verta vuotaessa hän otti harpun, näppäili sen kieliä ja jatkoi virttä 354, laulaen sen kolmannen säkeistön: "Isä Jumala, poika ja Pyhä Henk' ynnä enkelit armahasti pahan pauloilta tietämme turvatkoon ain' viime hetkehen asti ja perkeleen juonilta suojelkoon ain' sielua, ruumistamme." Huoneessa oli melkein pimeä. Kun hän aloitti virren, polki Ester jalallaan lattiaa.
Vaan köyhä mieron poika Tien varrell' lauloi näin: "Te hongat uljaslatvat Taivaasen käytte päin; Palatsit teistä paisuu Valoisat aina vaan Mit' on nuo laakson lehvät Pimeessä piilossaan! Te tuulten juhlavirttä Synnyitte laulamaan, Saleina loistollisna Soitollen kaikumaan. Niin ylhäinen ain' oisin, Kun voisin."
Päivän Sana
Muut Etsivät