Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
Rannalla kuoro: Hurraa, te Suomen meripoiat, Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, Hurraa, te Suomen meripoiat, Teillä luonto raitis ain! ONNEN MIEHET: Ja tää toinen hurraa on laivalle, Merten valloittajalle, meidän asuinmajalle, Ja tää toinen hurraa on laivalle Tuonne merten kuohuihin. Hurraahuudot kuin edellä. Rannalla kuoro: Hurraa, te Suomen meripoiat.
Niin kovin rynnistää Lykian väen johtajat, joilla taistelon telmeess' ain' ylen on raju, riehuva riento. Mutta jos täälläkin on nyt taisto ja työ ani-työläs, 361 tulkoon turvaks ees Telamonin aaluva aimo, tulkoon Teukros myös, jalo jousell'-ampuja, myötä."
Ain' aatos elää, ain' sanat säilyy, Tuoss' ajan kirjassa kaikki päilyy, Ne enkel' sinne noin kirjoittavi Ja ikiajoiksi tallentavi, Siks' kunnes aikojen lopussa Saa kukin omastaan vastata. Nuo sanat kasvavat kukan lailla Ain' sielun juuresta, ääntä vailla. Ne kaikki ainian todistavat Kuin luodut kuihtuvat, kukoistavat. Ne kantaa hedelmän tuleville, Ja hyvän, pahankin aattehille.
Vaan anna, meidän kansa sais Ain' olla palvelianais, Sun töitäs aina toimittaa, Valistua ja valistaa! Syntyi Pietarissa 7/3 1840, tuli 1858 ylioppilaaksi ja 1864 maisteriksi; v. 1866 hän nimitettiin Saksan kielen lehtoriksi yliopistoon. On ollut Helsingin suomalaisen jatko-opiston johtajana sen perustamisesta asti. Godenhjelm on sepittänyt useita kalentereissa y.m. ilmestyneitä runoelmia.
Sa ihmis-sielu Oot kaltainen ve'en: Se taivaast' tulee, Se taivaan nousee. Ja taasen ales Sen maahan täytyy Ain' vaihetellen. Jos korkealt' virtaa Vuori-kyljeltä Kirkas suihkunsa, Hän heittäyy hellästi Pilvilaineina Sulja-paadelle; Sen suosimana Sitt' kulkee verkoillen Ja hiljaa vilisten Ales syvyyteen. Jospa kallioit' kohoo Tiellä putouksen, Hän vihoissaan kuohuu Ain' asteettain Ales kuiluhun.
Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin. YRJ
Viinasta köyhyys karttuupi Ja kerjäläisten luku; Kuntansa apuun turvaapi Niin monen juopon suku. Viinall' on kylät poltettu Ja toiset hävitetty, Viinalla kansa turmeltu, Sen tarmo tylsytetty. Ei viina kelpaa ruuaksi, Ei vaatteeks pitää yllä, Ei myöskään muuksi tarpeeksi; Sit' ilman elää kyllä. Viinassa ain' on kirous, Se kun on viljan turma.
Mä sivellintä, runohenkeä, mi jumal-juoman parhaan suloudesta sai nuoren voiman, toivoisin. Ei vasta keskellä puiden, ihmisten saa Tasso ain' yksin, nääntyin, surren harhaella. Sun kanssas ei hän enää yksin ole. Oi, teko jaloin täällä eteeni jos ilmestyis, ja ympärillä sen ois turma kauhein!
Kupeesta saaren liittyneen Näen pikku saarten syntyneen: Ne kasvaa, kukkii, riemuitseepi, Vaan kurimus ain' ahmaileepi Se nielee saaret lapsineen. Oi, tähti, johda kulkevaa,
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Deifobos, sinä ain' olit veljist' armahin mulle, joita on vaalinut helmassaan Hekabe Priamolle; kahtapa kalliimp' oot sydämelleni nyt sinä vielä, kun minut nähtyäs uskalsit mun tähteni tänne muurien suojast' astua, muut kun jäi sisäpuolle."
Päivän Sana
Muut Etsivät