United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis pelkosi turha sä luotas luo Ja rohkeudellen sä sijaa suo, Ja tuultua tuntees anna! Näin intoa saat, näin voimistut, Näin vanhasta vallan sä vapaudut, Ja pystyssä pääsi sä kanna! Niin varmasti kuin päivää seuraa yö, Niin varmasti kuin käypi kuolon työ, Niin varmasti kuin rantaan laine lyö Ja myrskyn raivotessa louhta syö
MEFISTOFELES. Saat tuta, veikko, aistimillas Autuutta viljemmin täss' illass', Kuin toikko vuosi muuten aikaan sais'. Pian soipi haamuin sulo-laulut, Ja nähdä saat niin sievät taulut, Jotk' ei oo tyhjää noitumaa. Ja ruusuin tuoksu hurmaa haistis Ja lempijuomat mairii maistis, Ja haltioihin tuntees' saa. Ei valmistusta kaivata; Me koossa oomme, henget! alkakaa! Himmeä holvi, Väisty ja raukee!
Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu rusoisin huulin lempiperhollensa, niin hymyilet sä suullas hurmaavalla ken sitten lempiperhos olla saapi?
Kantaa seedritalot Atlas valtavilla olkapäillään, hulmuu hänen päänsä yllä viirit tuhantiset kertoin kauas hänen kunniataan. Niin hän kantaa veljet kaikki, lapsensa ja armahansa, kantaa riemuntäysin mielin ikävöivän isän syliin. Kuin hehkut aamussa ympärilläin sa kevät, armain! Sa lemmenonnella tuhatkerroin mun täytät, lämmöllä pyhän tuntees, sa iki-kaunis. Jospa sun tavoittaa käsin ma voisin!
Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän Kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, Niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse Uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu Rusoisin huulin lempiperhollensa, Niin hymyilet sä suullas hurmaavalla Ken sitten lempiperhos olla saapi?
Ei harmaapääksi kansoas Sun suotu palvella, Et niinkuin kukka kuihtunut Sä syksytalvella, Sä miehuudessasi muutit pois Työs keskeyneet ken jatkaa vois? Sun tuntees aina tuliset Ne vaati vauhtia, Ja vauhdilla sä riensitkin, Kun työssä riehuit sa, Ja kuolemasikin tuommoinen Oli tempaus äkkipikainen.
Kun päivä paistaa, sekin loiston saa, Sen päälle halla nostaa huolen painon; Ma siihen kylvin lemmen siementä, Päiv' oli kirkas, maata kastoi muiskut, Vaan lyhyt syyspäiv' on, sen päätteenä On pakkanen, seurana tuulen tuiskut. Sun rientos, rinta, pilviin peitetään, Sun korsillasi muiskut jääksi muuttuu, Sun kirkkaat tuntees myrskyyn heitetään, Sä kuihdut pois, sinusta muistot puuttuu.
Siis pelkosi turha sä luotas luo ja rohkeudellen sä sijaa suo, ja tuultua tuntees anna! Näin intoa saat, näin voimistut, näin vanhasta vallan sä vapaudut, ja pystyssä pääsi sä kanna! Niin varmasti kuin päivää seuraa yö, niin varmasti kuin käypi kuolon työ, niin varmasti kuin rantaan laine lyö ja myrskyn raivotessa louhta syö
Sydämmes tuolla täytä tulvillen, Ja autuaana tuntees vuossa uiskellen Suo tuolle nimi mikä vaan! Sydän, onni, lempi, Jumala! Ma sille nimeä En tiedä! Kaikk' on tunnetta. Nimi on tyhjä pauhu, Ikiloiston kaihtava sauhu. MARGAREETA, Kauniilta kuuluu kaikki tuo, Ja sinnepäin myös pappi puhuu, Vaikk' ei oo sanat juuri nuo.