United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuhat tulimmaista! puhkesi itse postimestarikin sanomaan, samalla kun seurueen oppineet herrat eivät tahtoneet voida toipua hämmästyksestään. Malttakaa vähän mieltänne, älkääkä polttako huulianne, ennenkuin liemi on keitetty! ivaili isoäiti. Alkakaa vain, alkakaa vain, serkku, ja heittäkää aina välistä kourallinen suoloja pataan, se ei haittaa. On hauska kuulla... Välskäri alkoi.
Vaan ennen ryhtymistä taisteluun On hyvä kuulla, onko menestys Vai onnettomuus odotettavissa; Jos onnettomuus, tiettyyn turmaansa Ei riennä kansa eikä kuningas. Siis tarkoin punnitkaa ja vastatkaa, Jos taisteluhun tähän mennä saa, Jos miekka saapi alkaa toimintansa Vai levätäkö täytyy huotrassaan? Te sota aikomanne alkakaa, Aseenne taistelussa voiton saa!
Mutta "pää se tulee vetävälle", ja niinpä kävi tässäkin. Pilvet menivät kumminkin ohitse, vaikka hitaastikin, jyrähdykset ja salahmat alkoivat kuulua ja näkyä yhä etempää pohjoisesta ja taivas alkoi selvetä ja kirkastua. "Nyt ainakin uskallamme alkaa tanssin; ottakaa pelimannit viulunne ja alkakaa! Jos ikämme olemme noin arkoja, niin emme saa tanssia koskaan näissä häissä", sanoi sulhanen.
No lähtään me, jotka lähtään, sanoi Sylvi ja meni hevostaan päästämään. Alkakaa vaan mennä, kiirehti Saara, ja viekää minulta emännälle paljon terveisiä. Kiireellä kiipesivät tytöt kärryihin ja itse Sylvi astua potkaisi pitkillä säärillään perästä. Sitten hän asettui etunojaan istumaan ja tapansa mukaan venäyttäen leukaansa, nykäisi hevosen juoksemaan.
Pyytäisin yöksikin, jos ei olisi vieraalla kiire ja jos eivät olisi niin vähäiset nämä sijat näin pienissä paikoissa. Minä tahdoin kuitenkin mennä, ja hän sanoi tytöille, jotka kurkistelivat porstuan ovelta: Alkakaa juosta reputtaa rantaan ja neuvokaa vieras niityn nurkkauksesta Honkamäen tien päähän. Oli hän sentään miellyttävä ja ystävällinen, ja olisinhan voinut olla yötä tässäkin.
Oli kireä pakkaspäivä ja harmaan hevosen kokoinen kylmä usva täytti ilman ja usvan kasvattama kuura oli korkeana löyhänä rykelmänä kääriytynyt puitten oksiin, kun Kentän isäntä puki ylleen vanhuuttaan ruskehtuneen karkean sarkanuttunsa ja sanoi: »Minä alan mennä sitä murapaikkaa aukaisemaan, sen on taas yön aikana kylmännyt. Hemmi ja Tuomas, alkakaa tuoda hevosia.»
"Teidän seuranne on hyvin huvittava! Katsokaas, tässä on penkki, istukaamme! Tässä ei kukaan kulje ohitse, ei kukaan kuule meitä, alkakaa nyt historianne! Te ette ole vain oikein suora minua kohtaan, teillä on historia, mutta te salaatte sen minulta. Ennen kaikkia, mikä on tyyppi?"
Te näytätte niin ongelmaiselta, hyvä kapteeni. Herra kreivi, kun te saatte kuulla asiani, niin ette te pidä sitä ihmeellisenä, jos minä olen ongelmainen. Mutta alkakaa sitten! Niin, neiti du Valmy on asunut samassa seurakunnassa kuin minäkin. Me emme ole seurustelleet hänen kanssansa, kumminkin hyvin vähäsen; hänen luonteensa oli ... yhtä kaikki, me emme seurustelleet hänen kanssansa.
HELMI. Vähät siitä, ennemmin minä toki niitä kestän. LIISA. Nyt alkakaa tuoda peltiä uuniin. HELMI. Eihän se vaan liene liian tulinen. Jos vielä palavat meidän vehnäset, niin annetaan minulle kahdenkertaiset torat. LIISA. Eivät pala. Kyllä minä takaan. HELMI. Hiljaa nyt Liisa, varokaa ettei pelti kolahda, silloin ne kohta laskeutuisivat.
HELENA. Hän sen saakoon, kunhan se vain ei ole mieheni Paris. PANDARUS. Hi, hi! Ei, hänestä hän ei huoli. Ne kaksi ovat kahtaanne. HELENA. Ensin kahtaanne, ja sitten yhtäänne, siitä tulee pian kolme. PANDARUS. No, no, ei siitä sen enempää. Laulan nyt teille laulun. HELENA. Niin, niin, alkakaa nyt. Mutta tosiaankin, ystäväiseni, sulla on hieno otsa. PANDARUS. Jopa jotakin!