United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
BANQUO. Hyvin kaikki. Unissan' yöllä näin nuo velhosiskot: Osaksi totta ennustivat teille. MACBETH. Mitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis, Puhella sopis asiasta hiukan. Määrätkää hetki. BANQUO. Milloin suvaitsette. MACBETH. Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, Keräätte kunniaa. BANQUO. Jos kerätess' en Vaan sitä menetä; jos puhtahana Valani säilyy, povi saastatonna, Niin suostun kyllä.
Te kuluj' ajatelkaa Ja vaaraa: kuinka yhteen taloon sopis Niin paljon kansaa, kahden johdon alla? Se vaikeat' on, milt'ei mahdotonta. GONERIL. Mylord, miks teit' ei hoitamahan kelpais Ne, jotka mua tai häntä palvelevat? REGAN. Niin, miks ei? Jos he teitä laiminlyövät, Niin rangaistaan. LEAR. Kaikk' annoin teille. REGAN. Niin, ja hyvään aikaan.
Pannaan vahti, vaiko miten Teidän majesteettinne? *Kuningas*. Miten vaan te käskette. *Kuningatar*. Ja tuo sali parahiten Kukkasilla verhotaan, Pidot illaks laitetaan. Neljä istuint' upeata Valmistetaan loistavata: Minulle ja kuninkaalle, Prinssille ja Forellalle... Kultan', eikös Florinna Saiskaan olla seurassa? Niinkö sopis sinusta? Florinna, hän pikku tipu, Ei voi tulla, pääss' on kipu...
»Nyt sopis jatkaa, Manta!» nyökäyttää hän laudaltaan, tuntien omissakin silmänurkissaan kyyneleet. Manta lukee kolmannen pykälän. Keskitalokin koettaa pidättää yskäänsä voidakseen kuulla. Kun se on lopussa, niin Uutelasta näyttää niinkuin tuomioyö nyt olisi ohi ja maa tuhkana, mutta sijalla häämöttäisi uusi maailma iäisyyden vaalenevassa kajastuksessa.
Oppaani kuuli heidät huutaviksi, puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille sopivi meidän suoda kunniata. Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto niin purkaisi, ma sulle mainitsisin: paremmin sopis sun kuin heidän juosta.» Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen tuon vanhan virren, kunnes päästen liki he rattaan rakensivat askelistaan.
Hän sisään sysätähän, pedon kiljunnan hän kuulee, tuntee kasvoillansa kalman henkäyksen, silloin, katso: Silmäin side laukee ja hän näkee, mit' ei kenkään nähnyt eikä nähdä sopis kuolevaisen.
Mut jos mun nimelleni pelko sopis, En tiedä ketä niin ma karttaisin Kuin tuota laihaa Cassiota. Hän lukee Ja huomaa paljon; ihmisien toimet Hän halki katsoo; leikist' ei hän huoli, Kuin sä, Antonius; soitannost' ei piittaa; Hymyilee harvoin, silloinkin on niinkuin Hän soimais itseään ja mieltään ilkkuis Siit' että nauruun heltyä se saattaa.
Oppaani kuuli heidät huutaviksi, puoleeni kääntyi, lausui: »Varro, näille sopivi meidän suoda kunniata. Ja tulta jos vaan tuon ei paikan luonto niin purkaisi, ma sulle mainitsisin: paremmin sopis sun kuin heidän juosta.» Kun pysähdyimme, alkoivat he jälleen tuon vanhan virren, kunnes päästen liki he rattaan rakensivat askelistaan.
Oi, Caesar, totta on, sua rakastin! Jos alas meihin henkesi nyt katsoo, Sua eikö koske tuimemmin kuin kuolo, Kun näet, ett' Antoniosi rauhaa hieroo Ja vainolaises verikättä puistaa, Mies suurin, ruumis vieressä? Jos mulla Niin monta silmää ois kuin haavaa sulla, Joist' itku purskuis niinkuin veri noista, Paremmin sopis tuo, kuin ystävänä Sun vihamiestes kanssa kättä lyödä. Oi, anteeks, Julius!
CORNWALLIN HERTTUA. Hoi, jalkapuu! Siin' istut puolipäivään, Sen vannon kunnian ja hengen kautta. REGAN. Puol'päiväänkö? Ei, iltaan; vielä yönkin. KENTIN KREIVI. Isänne koiralle ei sopis teidän Näin tehdä. REGAN. Hänen konnalleen mun sopii. CORNWALLIN HERTTUA. Tuo mies on samaa karvaa, jota meille Kuvaili siskos. Tänne jalkapuu! GLOSTER. Sit' älkää tehkö, herttua, ma pyydän.