Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta mistä minä leivän otan korvessa käteeni? Vähät ovat minun varan' näitä lahjoja latoa. Kukas vaatiipi varoja? sopis' muutaman sanoa; toivota onnea täyttä, laula laulu-kandeleellas. Totta minä toivottaisin onnen alinomaisuutta, riemua ja rakkautta; mutta minun kandeleeni ombi aina ollut kehno kaikkumahan kaunihisti.
GONERIL. Tuon huomasitteko? ALBANIAN HERTTUA. Niin suuresti kuin teitä rakastankin, Noin puoltomielinen en olla voi GONERIL. Rauhoittukaa, ma pyydän. Oswald, hoi! NARRI. Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri. Ketun kun sais permehen, Ja tytär tuommoinen, Ne sopis hirtehen, Ja nuoraks päähinen; Ja narri se jälkehen. GONERIL. Häll' älykkäät on tuumat. Sata miestä!
Siis ota varteen neuvoni: mun miehen' On kuollut; kanssan' yhtä mielt' on Edmund, Ja paremmin hän yljäks sopis mulle Kuin rouvallesi. Itse arvaa loppu. Kun hänet kohtaat, anna hälle tuo. Vähääkään jos saa rouvas sulta kuulla, Kysyköön järkeään, se neuvo hälle. No niin, hyvästi nyt! Sokean konnan tuon jos ehkä kohtaat, Ken hänet korjaa pois, se arvoon nousee.
Vallan autuas se, jok' ei nuorena sortunut maaltaan. hyljätty onnensa kanss' urhoin haudoilta pois. Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä; mutta mun syömmeni taas tahtovi huoata ees. Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin, nousevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet.
Ja siks niin muuttunut on myöskin luonto tään laakson kurjan asukkaiden, että vois luulla Kirken heitä paimentavan. Keskeltä röhky-sikain, joiden sopis rehua syödä eikä ihmisruokaa, se vähää vettään ensin vierittävi. Eteenpäin käy se, kohtaa piskit pienet, räkyttäväiset yli voimiensa, ja heistä halveksuen kuonon kääntää.
Niin suosiostain usein huolehtii hän enemmän kuin sopis hälle; monta epäilee, joista tiedän varmasti, ettei he vihaa häntä. Sattumalta voi kirje eksyä, voi palvelija pois muuttaa hänen luotaan muiden luo, tai hukkaan joutuu joku paperi: jo juonta pälyy hän ja petosta ja mielivaltaa, jossa tuho väijyy. PRINSESSA. Me emme, veljeni, saa unhoittaa, ett' itseens' sidottu on ihminen.
Ojensin käden silloin, oksan otin isosta piikkipensahasta; runko rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?» Ja oksa peittyin vereen ruskeahan, taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
Päivän Sana
Muut Etsivät