United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nähkääs vaan, hä, hä, tipu ei todellakaan ole tyytyväinen tähän uutiseen; mutta näes nyt, tipuseni ... hm, se on tukalaa alottaa, hm ... mutta näes, minä tapasin hänet hiljattain, ja silloin niin tulimme me puhuneeksi sinusta. Mutta minkätähden teki isä niin? Hm, tiedän mä, totta kai sinusta saa puhua yhtä kuin ruhtinattarestakin, tiedän mä, kaikessa nöyryydessä ja kunniassa? Ja enempi, isäni?
On hauska nähdä, kun hän varsiniekka saappaissaan astuu sisään ja ottaen sotilaallisen asennon tekee niukan kumarruksen tuomarille, minkä jälkeen hän hätäilemättä ja lujin askelin käy paikalleen. Teitä on täällä tietääkseni useampiakin härmäläisiä? virkan hänelle kerran "luennolta" poistuessamme. Onhan meitä Härmästä poikia kymmenen, joiden silmistä ei tipu kyyneleet, vastaa V.
Hän meni häkin luo ja pisti sen rautaristikkojen väliin sokeripalasen, jota kesytetty varpunen heti tuli nokkimaan. »Tipu, tipu, minun oma kotiystäväni!» sanoi Pekko. Sitten hän istui harmonion ääreen, ruveten soittamaan ja laulamaan runoilija Franzénin tekemää laulua: »Mä asun mökkisessä vaan, ei oo se suuri ko'oltaan, ei loistoisa, tok' elän siellä mä aina, aina ilomiellä.
"No hyvä", huudahti Miss Mowcher, "minä suostun elämään. No, tipu, tipu, tipu, tule Mrs. Bond'in luo ja anna teurastaa itsesi!" Tällä hän kehoitti Steerforth'ia asettumaan hänen haltuunsa, jonka vuoksi tämä istuikin alas, selkä pöytää päin ja nauravat kasvonsa minua kohden, ja jätti päänsä hänen katsasteltavakseen, ilmeisesti vaan huvittaaksensa meitä.
»No mitähän tuo Ihalainen sinne Ameriikkaan meni?» hätäili Anna Liisa, epäselvänä asiasta. Mutta taas yritti emäntä sotkea, käskien lapsia: »Menkää siitä pennut ja ottakaa jauhoja suuhunne ja pureksikaa siitä iskosta, jotta iskostatte sen tiinun uurteen, että ei tipu kalja pois!»
Kun niistä ei enään mitään tipu, pannaan ne astioihin ja hienoa suolaa ripistellään sekaan, ei kuitenkaan niin paljoa kuin tuoreet kalat tarvitsevat. Siinä ne sitten ovat ne monimutkaiset valmistukset ja kalliit maustimet", selittivät he, oikein innostuneina. "Siitäkö niitä sitten syödään?" "Siitä, aivan siitä niinkuin suolakalaa vaan ja hyvääpä onkin.
Mutta vähän ajan perästä liikahtivat kartiinit eräässä akkunassa, ne vetäysivät syrjään ja akkunassa näkyi Anni, keveässä aamupuvussa, ihanana, viehättävänä. "Tipu, tipu, tipu, kuli, kuli, kuli," huuteli Anni akkunastaan, eikä aikaakaan niin lensi akkunan alle koko joukko kyyhkysiä, joille Anni heitteli herneitä ja jyviä. Kasvoipa siivekästen vierasten joukko: pian tuli sinne varpusiakin.