United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ratsunsa oil oven suuhun jättänyt Ja käynyt sisään varoiten Ja hetken päästä sieltä palautuen taas Nadeschdan tuonut seurassaan, Ja neiden satulansa eteen nostanut Ja itse noussut siihen myös, Ja kannustanut varsaansa ja ääneti Pois paennunna niin kuin yö. Mut retket neiden, kodistaan noin kadonneen, Ne oli kauvan peitetyt; Ja rahvas oli vaiti taikka lauleli Paosta kummallisesta.
Kuitenkin mik' ihme! kas kuin muuttuu Muotonsa, hän epäilee ja piilee, Kun Nadeschdan kasvot hän nyt näkee.
Noin hän lausuin otti otsaltaan Seppeleen ja ruusun rinnaltaan, Viimein vyönsä päästi, viskasi Jokeen kaiken kaunistuksensa; Valittaen virkkoi vienosti: "Virta, vie Nadeschdan hempumet, Vie ne Moskwaa-jokeen, joka taas Kauniisti ne kantaa Okaahan, Kusta Wolgavirtaan vierevät; Viimein mereen Wolgan matkassa Saapuessa totta löytävät Kuvan sulhoni; se onpi myös Haahmo veretön ja syletön, Syleiltävä unissani vaan."
Kun ei ketään nähnyt, kuullutkaan, Läks' hän vielä kerran virran luo, Päänsä kallisti sen ylitse, Siinä kuvaansa nyt katseli Sekä virkkoi surkeasti noin: "Puronen, Nadeschdan ystävä, Sure, kun et vedelläsi voi Hävittää mun kauneuttani. Kylpenenköhän mä katala, Kurja kukkiin koristunenko?
Puettuna ruusu-pehkoksi Kohtaisin mä häntä tullessaan. Hän ei tule; unennäkö vaan Onpi tuo Nadeschdan sulhonen." Neiden huokauksen tuuli vei Virran lainehille heilumaan, Vajoomahan virran vallassa; Vaan Nadeschda taitti ruusun taas Ilo mielin niinkuin äskettäin.
Hymyillen armossaan Kätehen otti ruhtinas Nadeschdan Ja ihanattaren Hän kummastuneen ukon tykö saatti; "Miljutin, orjani Sä uskottu, mä laulurastaan sulle Leivostas tarjosin, Ja kuvan kultaisen puu-kuvastasi! Mun lahjain hylkäsit, Tytärtäs, orjatarta, ikävöit sä; Kas ruhtinattaren Sinulle orjattarestasi annan."
Kun merimiesi raukka Mä kukkarannaltani Oon poissa, riemu silloin Ei loista silmissäni; Maa onpi autiona Ja taivas tähdetönnä Ja murhe mielessäni Ja kaiho katkerainen. Nadeschda puhuu totta, Mun riemuin on vaan laina Häneltä ainoalta." Hän neiden käden otti Ja lausui hymyellen: "Nyt riemuni mä tunnen, Mik' on Nadeschdan riemu?" "Mun lempeni se onpi Mun riemuni, ei sammu Se niin kuin ruhtinoiden."
Sen kunnianosoituksen jälkeen, joka tuli hänen osakseen promotsioni-riemujuhlassa Helsingissä 1840, hän oli julkaissut Nadeschdan, Joulu-illan, kolmannen kokoelman Runoja ja Kuningas Fjalarin, hänen maineensa kasvoi kasvamistaan, ja hän itse oli enemmän kuin koskaan tulvillaan elinvoimaa ja työintoa; Tarinat syntyivät yksi toisensa perästä.
Sanottu; ja joutuen Nadeschdan Rinnalle hän äänetonnä jätti Vanhuksen ja pakeni pois kauvas Niin kuin haahmo kamala ja katos Kohtaloihin tietymättömihin. Yhdeksäs laulu. Autuas se joka taitaa Kaiket kohdat järjestää ja sydämmensä Nerolla vaan tehdä, hoitaa Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan.
Kaikin puolin mustutatte." Sanottu; ja rukoilijaan kääntyi hänen Silmänsä, kuin sulo tähti, Näin hän lausui: "tuota äidin lahjaa Hyljät' ei vois jokahinen. Tahdotteko keisarinnallenne antaa Lahjaks kauniit poikasenne?" Kyyneleihin hukkuivat Nadeschdan silmät, Itku ääntä tukahutti, Käsillänsä pienoisien hartioille Lasketuilla, molempia Lykkäsi hän hiljaa kohden keisarinnaa, Siten hälle vastaellen.