United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se viestit kukkasjoukkoin, Jotk' yksin janoo, Tuo hoitajattarelleen Ja hoivaa anoo. Mut tuoksuaan se turhaan Luo pielukselle; Hän toisen kukkatarhan Sai sydämelle. Nuo nuoret, raikkaat huulet Vain hehkuu, hymyy, Ja sulosuukot vielä Niiss' salaa lymyy. Oi, armaan syleilyssä Jää unhoon aika, Ja hääyön runoudessa On vanha taika.
Saada puhella hänen kanssaan oli nyt käynyt ainoaksi halukseni, ja monta kertaa kiertelin päiväkauden pappilan ympärillä ainoastaan saadakseni nähdä häntä edes vilahdukselta vaan. Minä olin silloin kuusitoista vuotias kun hän kerran, kulkiessani pappilan kukkatarhan sivutse, viittasi minua luoksensa ja ojensi minulle pienen kukkasen aidan yli.
Minä lensin jo etehisen läpi, sitte sillan yli ja kukkatarhan lomitse; ympärilläni liehui ja löyhyi, kuin olisin ollut pukeutuneena valkoiseen kesäpilveen. En enää pelännyt katurakennusta, Minä juoksin rappuja ylös Charlotten huoneesen. Hämärässä käytävässä seisoi vanha Erdmann kankeana kuin puusta veistetty, ruokaliina käsivarrella.
Hymyellen hellyydellä Keisarinna viitsi jatkaa: "Usein kiittänyt oon niiden kohtaloa, Jotka vallitsevat pientä Valtakuntaa, aluetta ahtaampata, Jota valpas silmä voipi Kaikin puolin taitavasti tarkastella. Autuas se joka taitaa Kaikki kohdat järjestää ja sydämmensä Nerolla vaan tehdä, hoitaa Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan.
Sen haudan lähellä puun juurella, jossa vanhempani lepäsivät jota olin katsellut kummallisella sääliväisyydellä, kun se oli vaan isäni hauta, ja jonka partaalla olin seisonut aivan hyljättynä, kun se avattiin kauniille äidilleni ja hänen pikku lapsellensa sen haudan lähellä, jota Peggotyn oma, uskollinen huoli aina siitä saakka oli pitänyt siivottuna ja kukkatarhan kaltaisena, käyskelin tuntikaudet.
AMARIA. Mun armaani, mun ihanaiseni, Sa kaunein ruusu jylhän Gilboan, Mun kyyhkyseni vuoren liepeellä, Niin raikas kuni kukkatarhan kaivo, Kuin lähde rintehellä Hermonin Nyt tahrainen ja saastutettu liina! On häväisty nyt Amarian maja. Nyt viheltävät ohikulkijat Ja päätään pilkallisna puistellen He myrkkyhuulin mulle kuiskaavat: Kas, tuoss' on isä kurjan Esterin!
Sanottu; ja joutuen Nadeschdan Rinnalle hän äänetonnä jätti Vanhuksen ja pakeni pois kauvas Niin kuin haahmo kamala ja katos Kohtaloihin tietymättömihin. Yhdeksäs laulu. Autuas se joka taitaa Kaiket kohdat järjestää ja sydämmensä Nerolla vaan tehdä, hoitaa Pienen rauhallisen onnen kukkatarhan.
Sieltä lähdimme erääsen kauniin kukkatarhan keskellä olevaan ravintolaan, saadaksemme juoda pullonen tai parikin limonati- ja selter-vettä, kun ilma oli niin helteisen kuuma. Täällä oli kaikki erittäin siistiä ja puhdasta, siellä tapasimme myöskin erään Turkkilaisen arvokkaan näköisen vanhan puoleisen herrasmiehen harmaalla parralla.
Hän muisti, miten kukat olivat pantavat, muisti myöskin pappilan kukkatarhan ja sovitti kaikki sen mukaan.
Hän jutteli minulle, kuinka hän koetti noudattaa jokaista turhintakin veljeskunnan sääntöä ja kuinka vähinkin poikkeus niistä soimasi hänen omaatuntoansa. Kun sitoivat hänen hehkuvan luontonsa näillä vaivaloisilla säännöillä, oli se, kuin olisivat pyytäneet vastustaa valkeata paju-aidoilla taikka johdattaa vuorivirtaa kiertelemään kukkatarhan lävitse.