United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja istautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Niin kuvastuisko kukkulat siell' lahtiin siintäviin, ois päivän koitot korkeat ja laskut lauhat niin? Niin humisisko honkapuu, lois tuomi tuoksuaan, ja laaksoss' impi laulusuu mua konsa kohtaiskaan? Vain lelu tuulen lennättää on pilvi turvaton. Kodotta, vailla ystävää mit' ihmis-elo on? Ehk' kuulee Herra ääntä maan ja avun antaakin; parempi vuosi parempaan jo leipään auttaakin. Makkonen.
Sitten hän väänsi jälleen oikeata kampia ja lensi nyt eteenpäin jonkun matkan päässä maasta. Illan tullen hän huomasi korkean linnan keskellä laajaa tasankoa. Kirkkaat lähteet siellä pulppuilivat, kauniit kukkaset levittivät tuoksuaan ilmaan ja iloiset gasellit juoksentelivat huolettomina ylt'ympäri. Sitten hän saapui suuren kaupungin tasalle.
Ja valon juhlaa kahdenlaisessa tarkoituksessa. Kesä on nyt kauneimmillaan, päivä paistaa korkeimmillaan päämme päällä, linnut laulavat ympärillämme, ja kukat tuoksuvat lyhytaikaista tuoksuaan. Se on iloinen aika meille pohjolan asukkaille. Sillä se on se, joka toukomme kypsyttää, joka tuo meille talvenvaramme. Ei ole sentähden turhan tähden mielemme iloinen ja hilpeä ja toivoa täynnä.
Tuo poikako jaarittelullaan janon maisterijoukolta vei? Tänne Suomen sydänmaille Luonnon vietti meidät toi, Synkät korvet, suot ja rimmet Kylvömaiksi meille soi. Näille tehtiin toukojamme, Kaskiamme kaadettiin, Jotta Suomen suven tullen Siemen kylvää saatettiin. Piilossansa kypsyi kylvö, Kunnes puhkes kuorestaan, Maamme kauniin maireheksi Tuoksui kummaa tuoksuaan.
Kun sitten auringon lämmittäessä kaikki elämännesteet elpyivät eloon, kun vilja alkoi pelloilla kasvaa ja puut vihannoida, kun omenakukat pihalla puhkesivat vienosti punertaviksi palloiksi ja levittivät tuoksuaan lakeudelle, silloin valtasi hänet yht'äkkiä kova levottomuus.
miksi sydän sykkyrällä, kuta mieli kukkurana? Sanon sen heti kohta.» »On yö. Istun pihanpääkamarissa, pienen ikkunan ääressä, jonka olen irroittanut saranoiltaan nähdäkseni tätä kirjoittaa ja antaakseni tuossa edessäni olevan ruispellon, jossa rääkkä narahtelee, tuulahduttaa tänne sisään tuoksuaan.»
Se viestit kukkasjoukkoin, Jotk' yksin janoo, Tuo hoitajattarelleen Ja hoivaa anoo. Mut tuoksuaan se turhaan Luo pielukselle; Hän toisen kukkatarhan Sai sydämelle. Nuo nuoret, raikkaat huulet Vain hehkuu, hymyy, Ja sulosuukot vielä Niiss' salaa lymyy. Oi, armaan syleilyssä Jää unhoon aika, Ja hääyön runoudessa On vanha taika.
Mutta nyt oli hän tavannut erään, joka oli avannut ovet tähän pyhitettyyn paikkaan selko selälleen ja astunut sinne haltijattarena. Ja lintuset alkoivat siellä laulaa riemuiten ja äänekkäästi, ja kukat levittivät tuoksuaan ja kevättuulet humisivat ilmassa ja täyttivät hänet huumauksella ja elämänilolla, jota hän ei ennen ollut aavistanutkaan... Mikä oli hänet niin hurmannut?
Mutta meidän päivinämme samoin kuin kahdeksantoista sataa vuotta sitten ei uskovainen, armon saanut mies koske naiseen, vaan tuomitsee hänet ja pitää itsestään erillään. Ainoastaan neitsy Maarian liljat levittävät tuoksuaan taivaassa." Laskiko hän leikkiä? Hänen äänessään tuntui kuin pidätettyä naurua, jota ei Séguin kuitenkaan tuntunut kuulevan.