United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja viskautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Vähän matkan päässä suuresta tiestä, jota tuo kimalteleva ihmisjoukko kulki, löysivät he lammikon luota mukavan puutarhasohvan, jota varjostava palsamipoppeli levitti lämminneesen ilmaan suloista tuoksuaan. Heidän ja lammikon välillä oli ainoastaan kapea ratsutie. Me tulemme tosiaankin liian aikaisin, sanoi Martinov ja katsoi kelloaan.
Toinen esitti rukoilevaa lasta, toisessa oli italialaisen pojan mustakiharainen pää. Vuoteen vieressä oli pieni, valkea pöytä tuolineen, pöydällä ompelurasia ja kukkapidin, josta vaaleanpunertavat apilaat levittivät tuoksuaan. Hyvänen aika, neiti kulta, antakaa toki anteeksi! Rouva Hägg ilmestyi huoneen ovelle, kasvot kiireen ja kuumuuden hikikarpaleissa. Käsivarrella oli hänellä kahvitarjotin.
Hänen sydämessään oli tyhjyys, ja kevään ihanuus näytti hänestä elottomalta erämaalta. Hän kulki puutarhan kautta. Ensimmäiset lehdet olivat juuri puhjenneet koivuihin, vaahteriin ja karviaispensaihin. Ensimmäiset huolellisesti kastellut narsissit levittivät illan ilmaan surumielistä tuoksuaan. Pääskyset lentelivät, peipot lauloivat, sääsket tanssivat.