Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sillä hetkellä tuli paikalle Jannen naapuri, joka oli pakotettu seuraamaan mukana Jannen taloon. "Jöns, sano Jannelle, että hän tulee ulos!" käski Pekkalainen ankarasti. "Antaudu, Janne!" kehoitti Jöns, "tässä ei ole muuta neuvoa kuin maksaa sovinnot." "Aiotko sinä Jöns maksaa sovinnot?" "Aion." Sitten kuului sisältä rukoilevaa ääntä ja Janne tuli ulos, ylpeänä, iloisena ja tuiman pöyhkeänä.
Useat kuulevat häntä niinkuin kuullaan mainiota viuluniekkaa tahi lausujaa, siis ilman rukoilevaa, ijankaikkisuutta halajavaa mieltä, ja nämä eivät tietysti ole hartaita kuulijoita.
Siinä, missä hän vältti toista, tapasi hän toisen, ja missä ei veljet olleet, siinä hän kohtasi Thoren rukoilevaa katsetta, mihin hän vaan kääntyi, oli tahto joka häntä himosi, yksi sekaantui toiseen, ja se mikä oli hyvää kävi tuhon-alaiseksi pahuuden rinnalla. Siten kului talvi vitkalleen. Silloin tuli vihdoin eräs ilta; veljet olivat päivällä olleet jäällä kalastamassa avannosta.
Kohta seisoikin yhdessä jonossa kymmenen voivottelevaa ja sydämensä pohjasta rukoilevaa karvaista ihmisolentoa, kädet selän taakse sidottuina toisissaan kiinni. Mikko antoi nyt Pentille revolverinsa ja sanoi kovalla äänellä ja määräävästi: Jos matkalla rupeavat vastustelemaan, niin käyttäkää omaa lakianne. Tämä auttaa lopussa, jos ei vähemmästä ole apua.
Tuo mies, jonka kuva oli hänellä edessään, rakasti häntä niin tulisesti. Hän painoi kuvan rintaansa vasten ja kohotti katseensa korkeuteen... Ovi oli hiljaa avautunut, ja Verner Arnold seisoi kynnyksellä ihannoiden rukoilevaa morsiantaan. Verner, kuinka sinä minua säikäytit, huudahti Ester ja heittäytyi hänen kaulaansa. O, miten olet kaunis, Ester! He istuutuivat sohvalle.
Eikä hän edes huomaa sitä hellän ujoa ja rukoilevaa katsetta joka hämärissä etsii hänen silmiänsä. »Voitko sinä pitää minusta sittenkin vielä, äiti, vaikka minä en enää kelpaisikaan kuninkaaksi?» »Oi, oma rakas lapseni!» Kiihkeästi puristi hän pientä, ojennettua kätöstä. Nyt oli uhri täytetty. Tämän hellyyden osoitus lohdutti ja vahvisti häntä. Tästä lähtien tahtoi hän olla ainoastaan äiti.
Toinen esitti rukoilevaa lasta, toisessa oli italialaisen pojan mustakiharainen pää. Vuoteen vieressä oli pieni, valkea pöytä tuolineen, pöydällä ompelurasia ja kukkapidin, josta vaaleanpunertavat apilaat levittivät tuoksuaan. Hyvänen aika, neiti kulta, antakaa toki anteeksi! Rouva Hägg ilmestyi huoneen ovelle, kasvot kiireen ja kuumuuden hikikarpaleissa. Käsivarrella oli hänellä kahvitarjotin.
Rothsayn herttua hyppäsi hevosen selästä maahan ja olisi nopeana kuin hurttakoira juossut kuninkaan asuntoon ylös, jos ei heikko käsi olisi tarttunut hänen viittahansa ja polvilleen langenneen naisen hento ääni rukoillut: "Suojelkaa mua, jalo prinssi! Suojelkaa turvatonta muukalaista!" "Kädet pois, sä maankuljeksija!" tuiskasi March'in kreivi, rukoilevaa laulutyttöä pois-sysäten.
Hän ajatteli samaa kuin muutkin, eikä rukoilevaa sanaa ollut Liisan puolesta, ei minkäänlaista huolta hänen tulevaisuudestaan, vaikka Elsasta niin huolehti. Hänen eteensä nousi linnasta päin tulevalta tieltä linnan vahtimies jonkun naisen kanssa. Sydän sälähti tuskallisella tunteella ja hiljaa tietämättään kuiskasi hän: »Voi armollinen Jumala!»
Päätäni pyörrytti, enkä muuta uskonut, kuin että nuot molemmat olivat salaisessa liitossa toistensa kanssa ja kiiruusti riensin heidän sivuitsensa, vaan samassa myöskin ärjäsin: 'uskoton! jää hyvästi en tahdo olla sinun pilkkanasi!" sitte riensin Niemen kylään vievälle polulle, enkä korviinikaan ottanut Anna-Liisan rukoilevaa ääntä, kun hän huusi: Mikko, oi Mikko! kuule minua, kuule vielä kerran! mutta minä olin silloin kuuro!
Päivän Sana
Muut Etsivät