United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun menetki miehelähän, elä noua miehen mieltä, kuin minä poloinen nouin miehen mieltä, kiurun kieltä, suuren sulhoni syäntä! "Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva, vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni, mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa, tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla, vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.
Ajoi päivän, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo päivänä kolmantena yllättävi Väinämöisen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin käynemme kosissa: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän."
Kerran lähteä käkesit, Kerran toisen toivottelit, Lähteä emon eloilta, Vanhan taaton tanhuilta, Viertä maille vierahille, Käyä käskemättömille, Miniäksi miehelähän, Orjaksi anoppelahan. Niinkö luulit neito nuori, Niinkö kasvava kananen, Ativoihin vietäväsi, Oljamiin otettavasi?
Kehen hän on rakastunut? MARTHA. Ei minun tietääkseni kehenkään. Aikaista tuo vielä olisikin Maijulle naimisiin mennä. Ennättää siihen lystiin aina. Koti tässä hyvä, ei muuta kuin olla lellottaa. TEUVO. Niin, vaan muistaakos Martha, kuinka Kantelettaressa sanotaan: »Vesille venosen mieli tervatuiltakin teloilta. Neidon mieli miehelähän kultaisestakin kodista»? MARTHA. Onhan niitä aina hupsuja
"Minä pyydän." Isä nousi, lähestyi tytärtänsä ja nipistäen häntä poskesta sanoi: se kuuluu näin: "Neidon mieli miehelähän kultaisestakin kodista." Sen sanottuaan meni isä pois. Anni punastui ja painoi päänsä äidin syliin. Tuo kuva oli maisterista milt'ei kauniimpi kuin kyyhkyskuva. Oli elokuun 31:s päivä. Anni ja Lauri tulivat saliin piirustustunnille.
Ei tieä emo tytärtä, Tunne ei tuota tuhma raukka; Kenen on syöä synnyttänyt, Kenen on kantanut kaluta Miehellenkö, vai manalle, Sulhollenko, vai suelle; Miel' on neien miehelähän, Mieli toinen tuonelahan, Korkiastaki ko'ista, Kaunihista kartanosta. Viel' on vuoro valvoa'ki.
Illat itken ikkunoissa, Aamut aitan portahilla, Puolet päivät porstuissa, Keskipäivät kellarissa, Viikkauet veräjän suilla, Kuukauet kujan perillä. Mit' en itkeä ilenne, Kut' en voine voivotella, Itkeä inehmisissä; Itken saunassa saloa, Yliset kulasvesille, Saunanlauat lainehille. Myötihin mä miehelähän.
Hohhoh jaa, ei taida kenkään enää maailman aikaan tähän viettää pitoja ja häitä! Hyh, ken huolisikaan näitä nykyajan äksypäitä jalkapuukseen miehelähän!
Kylläpä tämä on kaunista! sanoi Kaarina. Voi, voi! huokasi Naimi. Täytyykö minun todellakin jättää tämä kaikki? Vesille venosen mieli tervaksiltakin teloilta, neidon nuoren miehelähän kullaisestakin kodista. Ei, ei, minä en tahdo täältä minnekään. Etpä suinkaan, vaan annat väkisin viedä itsesi. Jos Björn olisi edes pappi, että olisi voinut tulla tänne apulaiseksi.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Teen minä sulan sovinnon: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän. Sille neiti antaminen, kelle mielensä tekevi, pitämättä pitkän kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siitä matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa jämäsi. Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.