United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä ei ole Panun omasta emännästä taikain tekijäksi, saati toisten neuvojaksi. Ilpotar tekee joka kevät karjataiat Panulassakin. Urvon aamuna varhain saapuvat kylän naiset neuvoja saamaan. Kuin kutsuvieraina parhaina vastaanottaa heidät Ilpotar, katettu on pöytä, kukkuranaan on piiraita, rieskoja ja meheviä kakkuja, voita, lihaa, kalaa ja simaa.
Onnettomia syntisiä on venhe kukkuranaan, niitä on mätetty siihen pitkin ja poikin kamalissa epätoivoisissa asennoissa, muutamat jo veteen pudonneina, niin ettei näy kuin kantapäitä vähän, muutamat vielä turhaan iskien kyntensä venheen laitaan, joka juuri lähtee liikkeelle rannasta ja pian on tyhjentävä lastinsa kuoleman rannalle.
Sitten hän kääntää sen ja paistaa toisen puolen ja antaa sen minulle. Se on hyvää, vaikka vähän polttaa. Hän katsoo minuun, nauraa vähän uutta paistaessaan ja minä nauran myös. Minun pitää vain syödä niin paljon kuin jaksan, mutta enhän minä enää jaksa. Itse hän ei syö, kokoo vain näppärästi kasaa korkeammaksi, lettua letun päälle. Pian on toinen kuppi tyhjä ja toinen kuppi kukkuranaan.
Sinne he syöksyi pauhahtain, rajut veet kovin parskui, rantamat raikuivat, hätähuudoin itse he eestaas ui mikä minnekin päin, vesipyörteiss' ympäri kieppuin Kuin tulen ankaran alt' iso pyrkii sirkkojen parvi häälyen virtaa kohti, mut valkea vaipumatonpa paahtaa, äkkiä leimahtain, ja ne tippuvat virtaan: niinpä, Akhilleun ahdistaiss', äkin vaunua, miestä kukkuranaan oli pyörtehikäs, syvä, kuohuva Ksanthos.
Mut ois hänen turvata tullut taivahisiin; eip' ois vihoviimeiseksi hän jäänyt. Vaan jos on surku sun häntä ja niin rakas sulle hän lienee, vaskea, kultaa on majas kukkuranaan, ylen paljon lampait', orheja on kaviokkait', impiä sulla; hälle sa palkinnot moniverrat niist' ota sitten tai heti kohta, sen että akhaijit mainita mahtais.
Kaupungit ja kylät näyttävät siperialaisilta jurttakyliltä, joista savu nousee katoilta kuin lumimättäiden keskestä. Pikkumökit ovat niin ummen peitossa, että on täytynyt ruveta kaivamaan tunneleita ovien ja ikkunoiden eteen. Kujat ja solat ovat lunta niin kukkuranaan, että aidanseipäitä tuskin näkyy. Jäillä on tie kuin korkea harju.
En tiedä, mitkä niistä ennen toisia ottaisin vastaan, ne ovat minusta yhtä kauniita kaikki. Kun tulen tänne työhuoneeseeni, joka oli myöskin isäni työhuone, on niitä pöytä ja ikkunat ja uuninreunat kukkuranaan. Ei riitä maljakoita mihin niitä panna.
Surmata jos sun on sallinut Zeus kaikk' iliolaiset, tanterehelle ne luot' aja mun, tee hirmujas siellä! Kukkuranaan jopa kuolleit' on minun aaltoni armaat, vieriä lainkaan ei vedet voi meren mahtavan helmaan, ruumiit tukkivat tien; ylen hirmuisesti sa murhaat: Herkeä, heitä jo! Kauhistun sua, valtias miesten!"
Panu tarkasteli rekiä ja pulkkia, jotka olivat nahkoja kukkuranaan. Rekien ja pulkkien muodoista osasi hän heti päättää, miltä ilmoilta ne olivat tulleet. Suven ja lännen ilmoilta oli jo suuri joukko, josta ennen tavallisesti oli ollut vain nimeksi, mutta Pohjanmaalta, Vienasta ja etenkin Lapista oli suurin osa. Ei ollut vilja metsistä kadonnut, muita oli vain maailmoita kierrellyt.