United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sinä menet sinne niinkuin menisit päisin koisin avantoon; sinä menet sinne höyhennettäväksi. Sinne pennisi tippuvat kuin tina tuhkaan, kuivuvat kuin sylki kuumille kiville. Monen rahat, suuremmatkin rikkaudet, ovat sinne kadonneet, niin ett'ei savuakaan..." Tapani levähti pari sekuntia. Topias käytti ne edukseen ja löi paraimman valttinsa esille.

Vaan mont' on puolta elämäss': yks' ensin ampuu linnun, Sen toinen syö, kun on kolmas paistanut. Niin vaatii järjestys mun syönti osaksen' on tullut, Mut luonto on mun ja käen laittanut. Siis asetun taas hongikkoon ja aattehia poimin, Ne tippuvat täällä oksilt' otsallen, Kuin aamukaste kukkihin, niin virvoitusta luoden Ja huojentaen maan raskaan heltehen.

Suomalaisten uskonto ja vanhat jumalat ovat yleisesti tunnetut. Mutta huomattava on, että vieläkin tavataan paljon silmän palvelijoita. Itsepäisyyttä osoittaa se, että suomalainen saattaa ikänsä asua vuoren alla eikä pyri poiskaan. Ei hän myöskään pakene, vaikka räystäät tippuvat. Vähäpuheisuuteen lienee syynä se, että Suomen mies syötyään panee leukansa tahi ainakin hampaansa naulaan.

"Ei vielä", vastasi isäntä. "Mutta sanovat, että hän tuolla naapuri-pitäjässä jo saarnata pauhaa niin että kävyt kuusista tippuvat; ja sisko-elämä kuuluu siellä kukoistavan". "Hm, no mitenkäs! Ja tuommoisille nyt kaikin voimin puuhataan erikois-lakia. Kyllä heitä sitten nousee joka nurkkaan." "Kumminkin pani kirkonkokouksessa meidän lähettiläs kiven kovaan vastaan", sanoi Hannula.

Istuessaan tuolilla ja katsellessaan joulukuun pilvisen päivän hämärään hän itsekseen sanoi: »Antti on poissa, Saara on poissa, Anna Maria, oikea käteni, on poissa. On kuin kaikki olisivat poissa. Toinen toisensa perästä tippuvat kuin linnut oksalta... Minä yhdeksän lapsen äiti, mihinkä viimein vaivoista väsyneen pääni nojannen... Mihin

Kevätpäivän paiste tuntuu jo lumessa, räystäät tippuvat päivän puolella, hanki kantaa mäkien pohjoisilla rinteillä ja upottaa eteläisillä. Aaron Perttilä on äskettäin tullut kirkosta kaiken väkensä kanssa; hänen harmaa päänsä kumartuu jo maata kohden ja hän nojaa Merin käsivarteen.

Räystäät tippuvat vettä ja tyytyväisen näköisenä sivelee Makarohvi partaansa. Toveri, kuuletteko, ampuvat! huudahtaa toverini ja pysähtyy kuin naulattuna paikoilleen. Olen kuulevinani jotain pauketta, mutta se ei tunnu oikein ampumiselta ja sen vuoksi vastaan kuivasti: Puita hakkaavat jossakin. Mutta siitä kunnon toverini suuttua kähähtää. Puita hakkaavat! Kuuleehan sen selvästi, että ampuvat.

Kyllähän viinantehtailialla tuota makusaa viinan nestettä löytyy; senhän vuoksi tulinkin, että saisin sitä vähän joulukseni. Hoikka. Mene tiehesi. Mitäs täällä teet! Minä en kärsi juomareita. Viinantehtailia ei kärsi juomareita, hahhah vai niin mutta niitä kolikoita, jotka juomarin taskusta tippuvat pois ja täyttävät teidän taskunne niitä varmaankin kärsitte, vai kuinka, häh?

Ei se hyvää merkinnyt semmoinen ... suurten sotien ja vainovuosien edellä sitä semmoista tapahtuu, että tähdet tippuvat taivaalta ja jänikset juoksevat kesällisiin pyydyksiin ... oikeassa menossa ne ei juokse... Ei sitä olisi kuitenkaan siitä langasta pitänyt irti päästää ... siinä olisi pitänyt antaa olla, tottapahan olisi se sen siitä korjannut, joka oli sen siihen ajanutkin...

Tippuvat, tippuvat kyyneleet kylmät puikoista pylväiden. Kuilujen yöstä soi kuin kellojen helinää. Pisarten ikuinen itku paasille soimaan jää ollutta, mennyttä, kristalli-kukkain kelmeää päilyntää.... MEDUSAN P