United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mon' elämäss' on hetki katkerampi Kuin kuolema, eik' anna tullessaan Sen kalliimpaa kuin katoavaisuutta; Kuolossa hetken karvas taistelo Avaapi portit uuteen elohon. Jos Niilo kuolee, soisin kuolevani, Jos Niilo elää, soisin eläväni. Peittää esiliinalla silmiään.
Sä usein näillä vuorilla vaelsit, Kun illan hohtehess' oli seutu Ja neitos' raikas, kutsuva torvi soi. Oihonnan sa täällä tapasit myös. Ken hänet näkee, joka ei unhottais' Mit' elämäss' ol' onnea ennen? Mä sua katsoin, sinä Oihonnaa vaan; Mun kuihdutti se, sun nostikohan?
Vaan mont' on puolta elämäss': yks' ensin ampuu linnun, Sen toinen syö, kun on kolmas paistanut. Niin vaatii järjestys mun syönti osaksen' on tullut, Mut luonto on mun ja käen laittanut. Siis asetun taas hongikkoon ja aattehia poimin, Ne tippuvat täällä oksilt' otsallen, Kuin aamukaste kukkihin, niin virvoitusta luoden Ja huojentaen maan raskaan heltehen.
Tok', mille kukkulall' ain' hän kootkoon enkeliänsä, Haudalla hyvän jos min jälkeisiä itkemään saakoon: Sankari missä vaan kuol' tai pyhä, miss' runoilja lauloi, Esimerkkinä meill' elämäss' sekä kuolemass' ollen Ylevän ihmisarvon ja miehuuden, siinä syystä Hartaasti polvistuu kaikki kansat, kunnioittaakseen Okait' kuin laakereit'kin, mi vaan häntä, koristi, kiusas. Kiinalainen Roomassa.
Itseä jumaloitsevassa ja itsekkääss' elämässä, jok' alkoi hänen lapsuudessaan ja sitten jatkui yhtä mittaa, täss' elämäss' oli vaan yks ainoa, jok' uskalsi nousta häntä vastaan, ja tuo ainoa oli vaimo, jok' oli hänelle kuuliaisuutta vannonut. Tuo, tuo myrskysi ja kuohuili hänen sydämessään, kun hän verkalleen käyskeli alaspäin kaupunkia, jok' uinaellen lepäsi puol'yö auringon paisteessa.