United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maria käy alla mielin, Kuni hento kukka, Jonka päähyt kumartuvi Otsan peittää tukka Kuni kukka heltehellä Nääntyväinen taipuu, Odottaen kastetta, kun Aurinkoinen vaipuu. Hauta kaunis kalliohon Hakattuna peitti Tomuverhon Latsaruksen,
Laski laukkunsa selästä, otti leivän laukustansa, katselevi, kääntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki: "Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren." Veti veitsensä tupesta leivän leikkaellaksensa: veitsi vierähti kivehen, kasahutti kalliohon; terä vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta.
Kullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli: "Pahoin tein mä, paimen parka, et hyvin, emäntä parka! Leivoit sie kivisen leivän, kakun paistoit kallioisen: ve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon ainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!" Sanoi Ilmarin emäntä: "Oi sie paimo, armas paimo! Myöstytäpä miettehesi, perin lausu lausehesi, päästä suen suutehista, karhun kynnestä kavista!
Koko yön minä yksin tanssinut oon ja kutsunut armasta karkeloon... Paimenet, paimenet, Pan on hiljan kulkenut tästä! Tuossa hän kalliohon iskenyt on kavion, tuosta on pensaikon läpi syöksynyt oksia taittain. Varmaankin hän taas Ekhoa on ajanut. Vuorien nymfi hän taipunut ei pukinjalkaisen lempeen, Narkissostaan tuo vain yhä kaihoelee, hullua paimenpoikaa, jok' ei lemmestä tiedä.
On kurin oltava näät vastakkaisen kuin syyn, ja luulen, sen sa ennen huomaat kuin päästään päähän sovituksen polun. Mut katso kiinteästi nyt sa ilmaan, ja eessämme näät istuvan sa kansaa, jokainen joista nojaa kalliohon.» Teroitin silmäni nyt oikein, katsoin, näin edessämme varjot vaippoinensa, jotk' oli samankarvaiset kuin vuori.
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuusta on sanomat kummat, päivästä iki-imehet. Minnes meiltä päivä päätyi, kunnes meiltä kuu katosi?" Pohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli: "Tuonne teiltä päivä päätyi, päivä päätyi, kuu katosi kirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon. Sielt' ei pääse päästämättä, selviä selittämättä."
On kurin oltava näät vastakkaisen kuin syyn, ja luulen, sen sa ennen huomaat kuin päästään päähän sovituksen polun. Mut katso kiinteästi nyt sa ilmaan, ja eessämme näät istuvan sa kansaa, jokainen joista nojaa kalliohon.» Teroitin silmäni nyt oikein, katsoin, näin edessämme varjot vaippoinensa, jotk' oli samankarvaiset kuin vuori.
Veisti päivän, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki: ei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon. Niin päivällä kolmannella Hiisi pontta pyörähytti, Lempo tempasi tereä, Paha vartta vaapahutti. Kävipä kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon; kirves kilpistyi kivestä, terä liuskahti liha'an, polvehen pojan pätöisen, varpahasen Väinämöisen.
Päivän telki kalliohon, kuun on kahlitsi kivehen Pohjan yöhön paistajaksi viljapellon vaalijaksi. Nousi tuosta sota suuri. Katalat Kalevan miehet päivän vohki, kuun varasti itsellensä vain iloksi, peltojensa paistajaksi. Eipä saaneet särkymättä kultatauluja kivestä. Jälkeen jäi moni murunen kovan kallion sisähän. Tuost' on merkit kuun kylessä, aukot mustat auringossa. Tämän tiesin.
Se ei käy päinsä, yksinään ei voi vetää häntä ylös, sillä jos hän on heikko eikä voi hoitaa itseänsä, tulee hän murskaksi lyödyksi jos ei kukaan katso, ett'ei hän loukkaunnu kalliohon. Wappu seisoi niinkuin ukkonen olisi iskenyt häneen tuota hän ei ollut ajatellut. Siis hän vasta tapaisi Joosepin Achen kylmässä helmassa! Kohta köysi ei kantanut, sen hän itse ymmärsi.