United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin paremp' on mun olla Kuin luuvaloisen, joka ennen voihkaa Yöt päivät taudissaan, kuin kuoloon turvaa, Päälääkäriin, jok' avaa nääkin salvat. Mut enemmän, kuin kalvoimet ja nilkat, On kahleiss' omatunto. Hyvä taivas, Katuman ase suo, sen lukon tirkka! Sitt' olen iki-vapaa. Oisko surra? Näin maallist' isää lapset lepyttävät; Jumal' on armiaampi. Katuako?
Hän teidän kanss' on loistoss' elänyt, Kun veljens' unhoitetut, hyljätyt Raudoissa tuskiansa vaikersivat, Kun vapautt', oikeutta puolustivat. Hän teitä vihaa hamaan kuolohon, Ja poika tuo, hän tässä kahleiss' on! Vait! Kova onni. Valhetta! Ei, kuule! Vihaani oman vihans' äiti liitti, Ja epätoivon lisäks koston siitti. Ja sydän halveksittu tyyntyi pian, Ja usko tuli epäilyksen sijaan.
Geenualaiset puoliahan piti leijonan-innoin, Kaksipa Mauria on koht' yhtä Itaalialaista, Kaks merirosvoa täys-asehista ja harjaunutta; Kauvoja kestänyt ei, kun rauhaisat merimiehet Kaikk' oli kaatunehet tai kahleiss' syöstynä ruumaan, Ei toki kaikki: Giovanni on haavaumatta ja vapaa, Vaikka jo häntäkin uhkaelee verisurma ja vankeus.
Näin hän hyräili: Ah, Jumalan', rienn' auttamaan, sielun' on kahleiss' ahtaiss'; en löydä täällä, maan kaiken päällä, yhtään ken auttaa taitais'; jos etsin siell' tai etsin tääll', ain' maailman ääriin saakka, en löydä armon, en turvan paikkaa. Kun hän tätä virttä hyräili, näki hän yht'äkkiä kirkkaan tähden edessään pyörivän.
Soturivanki, kahleiss' orjan, hän Maurein-rannall' unelmoi: »Taas teidän, pääskyin, parven sorjan nään, linnut, joita syksy toi! Te tänne mailta toivon armaan tulitte päivään paahtavaan. Oi, Ranskasta käy tienne varmaan: Miks synnyinmaasta ette kerrokaan? »Jo kolme vuotta muistoks kortta teilt' anonut oon laaksostain, miss' synnyin, missä kotiortta loi lapsi kuviin unelmain.
Ma turhaan huudan palkkasotureita, Ja ko'ota koitan noita hajonneita; Jos pettureit' en poistaa olis tiennyt, Mun kahleiss' olis herttuan luo he vienyt. Miehuutta ystävät! Jos elänyt En toivoss' ois, niin täss' en olis nyt. Me kestäkäämme mieheen viimeiseen, Meit' onni kiusaa, kiusa kiusaa vastaan! Viel' linnamme se seisoo murtumatta, Mut kuinka kauan!
1 GOOTTI. Niinikään mekin, käyköön kuinka käy. LUCIUS. Tuo mauri-peto pane talteen, setä, Tuo julma tiikeri, tuo perkele. Hän ravintoa vailla, kahleiss' olkoon, Siks kuin hän keisarinnan itsen nähden Todeksi näyttää tämän irstaat työt. Ja vahvass' olkoot väijyss' ystävämme: Lie keisarilla pahat mielessä.
Ma tätä hetkeä jo kauan toivoin, Ja nyt sen sain. Siis lujiin pankaa köysiin; Suu tukkikaa, jos huutaa alkavat. CHIRON. Seis, konnat! Täss' on keisarinnan pojat! PUBLIUS. Ja siksi teemme niinkuin käsketään. Suu tukkoon heiltä; sanaakaan ei enää! No, onko vahvaa? Lujaa tehkää vain! TITUS. Lavinia, tule, tule! Tuossa kahleiss' On vihamiehesi! Suu tukkoon heiltä: Puhua älkää heidän salliko!