United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapinoita alkaa Väestö, tykkimiesi niskoittelee Eik' ammu; petos, meitä kietoin, täällä Nyt hiipii. Eikä Puolast' apua. Sua Sigismund! Me jäämme kuitenkin. Me? Mitä olemme? ja mitä voimme Me, hyljätyt ja unhoitetut täällä! Haa, Sigismund, näin palkitaanko meille Sua kohtaan osoitettu uskollisuus!
Monta lehteä ei tarvitse kääntää nähdäkseen pääkohdat usean poismenneen elämästä; ilo välkkyy siinä, suru heittää varjonsa, pienet heikkoudet hoipertelevat ohi, suuret intohimot temmeltävät keskenään, ja paheet, niin kauan salatut, niin kauan unhoitetut, kiemurtelevat nyherömäisten kirjaimien kesken, mutta esiintyvät haalenneesta musteesta täysin selvinä silmiemme eteen.
Hän teidän kanss' on loistoss' elänyt, Kun veljens' unhoitetut, hyljätyt Raudoissa tuskiansa vaikersivat, Kun vapautt', oikeutta puolustivat. Hän teitä vihaa hamaan kuolohon, Ja poika tuo, hän tässä kahleiss' on! Vait! Kova onni. Valhetta! Ei, kuule! Vihaani oman vihans' äiti liitti, Ja epätoivon lisäks koston siitti. Ja sydän halveksittu tyyntyi pian, Ja usko tuli epäilyksen sijaan.
Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat: pari poikaa repaleista, nuori ylioppilas ynnä minä ääress' ukon meit' on ryhmä sovukas. Vaan ol' ylhät muistot, menneet loistopäivät laulunaan, työt jo puolin unhoitetut, urhot peittämät jo maan, oli Suomen viime taisto hällä laulun laaja taus, voittojemme, murhettemme, kunniamme kultakaus.