United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en puhu armoa keltään kuolevaiselta anoakseni", sanoi skotlantilainen; "teidän majesteetinne mielivallassa on kieltää taikka suoda minulle kristillisen ripityksen jos ihmiset kieltävät, antakoon Jumala minulle sen synninpäästön, jota muuten hänen kirkoltaan olisin anonut.
nous pian oppiin hän niin korkeahan, ett' alkoi viljellä hän viinitarhaa, mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa. Eik' istuimelta, joka ennen oli köyhille hurskahille alttihimpi vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa anonut anteeksi hän puolta summaa, ei ensi vapaan viran onneakaan, ei kymmenystä, jok' on Herran köyhäin,
DAJA. Te varmaan matkall' olitte? RITARI. Niin olin. DAJA. Vasta tänään palasitte? RITARI. Jo eilen. DAJA. Tänään saapui Rechan isä. Ja nyt kai toivoa saa Recha? RITARI. Mitä? DAJA. Mit' anonut niin usein teilt' on jo. Ja isä itse teitä välttämättä nyt kohta kutsuu.
Sittenkun pispa oli puheensa lopettanut astui Jakob Tudekas esihin haudan partahalle. "Samelaiset," sanoi hän paljastaen päänsä, "minä tunnustan, että minä olen mennyt harhaan, minä olen poikennut Jumalan sanan totuudesta. Minä olen anteeks anonut Jumalalta ja ihmisiltä, ja nyt minä hylkään tuon väärän uskon."
En olekaan sentähden anonut päästä teidän ylhäisyytenne puheille, vastasi majuri kylmästi. Minun on tänne marssiessani onnistunut saada luotettavat tiedot siitä, että sen laivaston, jonka hallitus on lähettänyt Tukholmasta Viipuria auttamaan, on täytynyt tyhjin toimin palata, syystä että moskovalainen on tukkinut kulkuväylät ja ennättänyt varustaa ne pattereilla.
Ja hän antoi heille takaisin heidän rahansa, jota hän ei tarvinnut, mutta oli anonut vaan koettaaksensa heidän hyvää tahtoansa. Mutta he sanoivat: »Hallitse meitä, miten tahdot, öin päivin. Sillä sinua meidän tulee kiittää onnestamme. Sano, ja me tahdomme sinun tähtesi mennä vaikka tuleen.
Vissisti enemmässä kuin puolessa tusinassa kirjauksessa olen Sinulta anonut, mitä siis jo hyvin tiedät, mutta en ole saanut vastausta enemmin kuin anomianikaan. En nyt enään voi välttää sitä häpeää, joka tästä on minulle tullut.
"Mutta eikö isäsi antaisi sinun tyydyttää lukuhaluasi?" "Isäni riippuu ankarasti kiini vanhoissa tuumissansa ja vastustaa kaikkia muutoksia. Minä olen anonut häneltä lupaa ruveta lukemaan, siten tullakseni kelvolliseksi johonkuhun arvolliseen toimeen; mutta hän on järkähtämätöin.
Minkälaista oli heidän elämänsä oleva, miten kuluisivat päivät ja tunnit, kun oli yksi kauhea muisto, joka, suuren haavan tavoin, ei konsaan parannut umpeen? Siinäkö muutos, jota hän, melkein tietämättään, oli odottanut, oli anonut? Ei, ei, tämä oli niin kauheaa, niin musertavaa, ettei se voinut olla seuraus hänen himmeistä, sekavista rukouksistaan.
Ja erään toisen tapasin minä äsken tuolla kävelyretkelläni. Kenet? kysyi Liisa arasti. Rouva Rabbingin, selitti Johannes. Tiedäthän, tuon miljoonamiehen puolison. Minä olen ennenkin tavannut hänet. Sinä olet ennenkin tavannut hänet? Johannes näki, että Liisan suupielet värähtelivät lapsellisesti. Ikäänkuin hän olisi apua anonut.