United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vakuutan, kello ei oo seitsemän. Siis hetkiseks! He soutamista jatkaa, On Ruususaareen melkoisesti matkaa. He saapui saareen. Ah, kuin suloinen Levisi tuoksu, kaikki hurmaten! Millaiset ruusut! Nyt on poimimista! Vaan mik' on kaunein noista tuhansista? Tää tässä. Ei, mut etäämpänä tuo, Se kaunihin on, mennäänpäs sen luo! Niin kului ilta. Verhonsa yö heitti Ja maat ja vedet hämärähän peitti.
Tämä on toista. Tämä on pohja jalkojen alle. Nyt se tulee tulee se kauan odotettu, se suuri tosi. Enkö ennen siihen uskonutkaan? Miksi se nyt on minulle kuin uutta ja hurmaten kouristaa minun sydäntäni? Yön äänettömyydessä se nousee pauhaten niinkuin maat ja taivaat asemissaan kääntyisivät: Minä olen kerran oleva tämän maailman hallitsija, ja kuoleman jälkeen olen jumalien joukkoon astuva!
Hän kiihtävi lempehen taivaan ja maan, sen viihdä ei haavoja milloinkaan. Tulenliekkeihin toiset hän tuomitsee, taas toiset hän haaveilla huikaisee. Näin liikkuu, kiikkuu hän hurmaten, näin läikkyy hän suudellen, surmaten. Hän, keijutar elämän, kuoleman, hän, vallatar hämärän valkean. Hän, velhotar kauneuden kaipauksen. Sua seuraan, vaan sua usko en.
Mä uinun nuorella nurmella, Ja eessäni Kianta kirkasna hohtaa, Ja laulu rastasten, peippojen Mun korvaini kalvoa hurmaten kohtaa. Ja laulua, tuoksua täys' on maa, Oi, Suomeni suvea hurmaavaa! Mä uinun nuorella nurmella Ja hengitän tuoksua, hengitän syvään, Ja katselen luontohon lumoovaan, Kuin äitihin hellään, lempeään, hyvään. Ja mieleeni tuo tuhat aatosta saa, Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!
Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten, ja vallattomasti jos kengät lyö tahtia soitollen: hääiltanahan toki sentään kai nuoriso riemuita voi ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!
Mutta ilmestyipä nyt eteeni vale taivaan haamussa, hurmaten miehen, houkon, joka menetti kalliit aarteensa, sulkeakseen syliinsä petollisen kuvan. Minä murhasin äitini sydämmen, murhasin morsiameni sydämmen ja viimein parhaan ystäväni teurastin. Ja koska tämä oli tehty. muuttui äkisti lumoova haamu, hän muuttui ja sylissäni istui itse saatanan äiti, höyryen isäni verestä.
Silloinpa sointuis yhtehen soittoon laulelot Väinön syntymämaan, silloinpa miehissä työhön ja voittoon rientäisi nuoriso kilpailemaan. Väinämön kantelo, jällehen uusi, raikkahin riemuin helkkyen sois! Hurmaten kuulisi kankahan kuusi, honka ja koivukin korvana ois: Niin joka koittaa kahlehin voittaa, kohta sä niele, pirstaksi lyö! Pauhulla
Ja poskuet poikain hohtaa, povet paisuvi impysten, Ja kengät ne vallattomasti lyö tahtia soitollen. Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten, Ja vallattomasti jos kengät lyö tahtia soitollen: Hääiltanahan toki sentään kai kaikki ne riemuta voi Ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!
Keskustelu vilkastui ja lämpeni sitä mukaa kuin miehet päihtyivät, ja Cetheguskin näytti olevan täydellisesti hetken vaikutelman vallassa hurmaten nuorekkuudellaan juhlijat, mutta pysytellen kuitenkin tapansa mukaan aivan selvänä. "Mitä vieraat arvelevat?" kysyi talon isäntä. "Emmeköhän pelaisi noppapeliä ruokalajien väliaikoina? Tuolla Pison vieressä on pikari noppineen."
Mutta hän oli aina löytänyt siihen saman selityksen, joka nytkin Johanneksen korvaa hurmaten soinnahti hänen syyshattunsa tiheän harson takaa. Olithan sinä jo lapsuudesta saakka, sanoi Liisa, ollut kuin korkeampi olento minulle. Kuinka hän olisi voinut sysätä luotaan häntä, jota hän niin kauan oli halannut sielullaan ja ruumiillaan?