United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Panu nosti sammakon pois kalvon päältä, nappaili vasaralla kalvoa varovasti joka taholta, tunnustellakseen, oliko se yhä vireessä, ja kun huomasi olevan, sovitteli hän nappulan hyvin huolellisesti paikoilleen ja loihti ääntään yhä uhkaavammaksi kiihottaen: Miehet kertoivat yhdestä suusta: Polville pyhän Jumalan! ja samassa harppasi sammakko pitkän askelen pudoten vihan tien ja sovun tien risteykseen.
Aamupuolella hän oli kuin unessa tajuavinaan, että tyttö oli seissyt hänen takanaan koko työn ajan. Ei huoneessa, vaan alhaalla puutarhassa, juuri kun aurinko oli väistynyt ja hämärä syventänyt, selventänyt sypressien varjoja. Loiskiva vesi oli rauennut äänettömäksi, ja pitkin sen kalvoa levisi häipyvä hohde.
Näytti siltä, kun onni olisi suosinut rosvojen rikoksellista tuumaa, sillä tuskin olivat he tulleet laivalle, kun nousi hieno tuuli, joka puhalsi myötävirtaan, ja vienosti röyhelsi veden kalvoa, ja samassa musta pilvi vetäytyi ympäri lähellä olevia vuorten huippuja.
Toisest' uhkuelee vesi lämmin, on usva sen yllä huuruten ilmaan, kuin savu valkean leimua saartaa; toisen suoni on taas suvisinkin kuin rae kylmä tai lumi talven tai veden kalvoa kattava jääkin. Luon' ovat lähtehien kivireunaiset pesualtaat, laajat, kauniit, joiss' oli vaattehiaan valioita Troian vaimot valkaisseet sekä tyttäret armaat ennen akhaijein saavuntaa, kun rauha ol' ammoin.
Yleisen savolaisen tavan mukaan istahti Miina souto-teljolle ja Ville rupesi perään huopaamalla häntä auttamaan. Aurinko nousi punaamaan veden kalvoa ja koko tuo raitis järvi-ilma tuntui täyttyvän pienen pienillä valohiukoilla.
"Voi, miten olen kaunis!" sanoi hän itsekseen, ja niin sanoen kallisti hän päätänsä yhä lähemmäksi lähteen kalvoa, paremmin nähdäksensä kuvaansa, kunnes loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä ja katosi yht'äkkiä lähteen värähtelevään helmaan. Tuskinpa Adalmina sitä huomasikaan, niin hänen oma kauneutensa hurmasi häntä. Vaan kuinka kävi?
Panu siirsi sammakon entiselle sijalleen ja loihti: Kysyn Luojalta lupoa, anon taatolta apua, sano arvalle, Jumala, arpa ilmoita minulle, lähde arpa myötäpäivän, jos sovussa suoritahan, lähe silloin vastapäivän, jos kiroten kuljetahan. Vasara helähytti kalvoa, kalvo jousesi, ja sammakko istahti keskelle sovun tietä. Sovussahan suoritahan! riemahti Jorma. Kolmas kerta tosi kerta!
Sen ensimmäiset säteet kultasivat kauniisti kaukaisia kumpuja ja kunnaita, toiset purppuroivat veden kalvoa ja seuraavat sattuivat jo katselijan silmiin, siten huomauttaen hänelle nyt jo olevan ajan päivän askareisiin ryhtyä. Samalla pistäytyi pirtistä ulos mieskin. Se oli tavallista kookkaampi keski-ikäinen mies.