United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo silloin laineilta laulu soi: Ain ollut hän ei kivi kuollut, hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, hän myös on lempinyt, huollut, mies saarelle nous, pois aamulla sous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Kansa kaikk' on viety sotaan, jätettiin vain harmaahapset, miehet sortuu miekan otaan, tappaa tauti vaimot, lapset, koht' on Suomen heimo kuollut; kohta kurki yksin suolla kertoo, miss' on surrut, huollut suku outo pohjanpuolla.» Rientää Hurtta ikkunahan: koko taivaanranta palaa! Vastaa papin pakinahan: »Enempää en kuulla halaa. Tuli paistaa pappilasta, tulikukko kirkon päältä!
Missä maassa, missä kaupungissa juostu ei sua katsomahan? Mikä ei sua ikävöinyt impi? Mikä vaimo ei mielinyt? Mik' ei kadehtinut ruhtinatar rakkauttani ylpeätä? Mikä nainen ylhäinen ei huollut oisi vuoksi mun vuotehein? Lahjat suuret oli sulla, jotka kaikki hurmasi naisten mielet: lahjat laulun sekä tiedon maine, kansakuntien kuuluisuus.» Lukee suuri Suomen piispa.
Tään kaiken, kaiken kyllä näin, vaan siit'en paljo huollut: sam' onhan minne haudataan, kun kerran mies on kuollut; ja kuoloakin kurjempi on elo taisteloitta, se mielen tyysti tylsentää ja rinnan autioittaa.
"Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla Maaks' sorretun Kartaagin e'essäin nään. Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas-alla, Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään, Vaan kunnias sen vaati, Rooma, sen Työn tehtäväksi määräsit, ja minä Mies roomalainen olen, Huoli pois! Ei huollut Curtio, kun maahan syöksi, Ei Mucio, kuin murhan otti työksi. Tät' työtä minäkö en kestää vois!
Sinä olet huollut hänelle sen tähden, että yksi tohtorin tyttäristäkin olisi hänelle huollut, ja sen tähden että sinä tahdoit pikaa päästä kotoa pois ja senkin tähden, että hän oli hyväsydämminen, kaikkein mieluinen mies..." Lapsi helmassa vavahti unissaan, ja se peljästytti Annia. Lapsi kyllä taas nukkui levollisesti, mutta Annia kamotti, kun hän oli näin yksistänsä ajatuksissaan.
Mulla on pelko, ett' oon jo kuin kuollut, että se Minä, jok' on riemuinnut, huollut, kärsinyt, lempinyt, työtäkin tehnyt, joskus jo ammoin on hautansa nähnyt, tunne en enää itseä, muita, laulelen muinaisen ajan lauleluita. Näinkö käy kaikille? Siinäkö satu? Niinkö on lyhyen elämämme latu?
Tään kaiken, kaiken kyllä näin, vaan siit' en paljo huollut: Sam' onhan minne haudataan, kun kerran mies on kuollut; Ja kuoloakin kurjempi on elo taisteloitta, Se mielen tyysti tylsentää ja rinnan autioittaa.