United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Desdemonaa helli. BRABANTIO. Jos silmät sull' on, varo häntä, oi! Hän petti isän, pettää sunkin voi. OTHELLO. Hänt' uskolliseks takaan hengelläni. Sun haltuus, kelpo Jago, Desdemonan Ma heitän nyt; suo vaimos hälle seuraks; Ens' tilassa tuo heidät luokseni. Tule, Desdemona; tiima mulla vaan On maallisilta toimilta ja töiltä Lemmellen' antaa. Aikaa täytyy kuulla. RODRIGO. Jago!
BRABANTIO. Sin' olet konna. JAGO. Ja te senaattori. BRABANTIO. Tuon sinä vastaat; tunnen sun, Rodrigo. RODRIGO. Ma kyllä kaikkeen vastaan.
Jos ilolt' ilo tuntuu, Sekoittakaa sen verran tuskaa siihen, Ett' osan karvastaan se kauhduttaa! RODRIGO. Täss' isä asuu; äänehen ma huudan. JAGO. Mut hirveällä tuskan ulvonnalla, Kuin suurissa on kaupungeissa laita, Kun äkist' yöllä tulipalo uhkaa. RODRIGO. Brabantio, hoi! Signor Brabantio, hoi! hoi! JAGO. Herätkää, hoi, Brabantio! Varkaita, varkaita!
Oi, nouskaa, nouskaa! Hereille korrostajat, kello soimaan! Tekeepi piru teidät tuoraks muuten. Nouskaatte, sanon! BRABANTIO. Mitä? Miss' on järkes? RODRIGO. Arvoisa herra, äänen' on kai tuttu? BRABANTIO. Ei; ken se on? RODRIGO. Rodrigo nimeni. BRABANTIO. No, sitä kirotumpi! Kielsinhän, Ett'et sais koskaan ovelleni tulla.
RODRIGO. Kas, se on mauri. BRABANTIO. Tappakaa se varas! JAGO. Rodrigo, te! No, tulkaa, koitellaanpa! OTHELLO. Pois miekat kirkkaat, kaste ruostuttaa ne. Paremmin ijällänne hallitsette Kuin miekallanne, hyvä herra. BRABANTIO. Sinä, Likainen rosvo! Miss' on tyttäreni? Kirottu mies, sa hänet lumosit.
Olethan suoraan sanovan mun kuullut: Tytärtäni et saa; ja nyt kuin hullu, Ahmattuna ja viinan vimmassa, Täynn' ilkeätä koiruutta, sa tulet Ja rauhan multa ryöstät. RODRIGO. Herra, herra! BRABANTIO. Mut tuntoni ja arvoni, se tiedä, Voi tekos tehdä sulle katkeraksi. RODRIGO. Tyyn' olkaa! BRABANTIO. Mitä ryöstöstä sa haastat? Venetiass' ollaan nyt; ei metsätölli Mun taloni ole.
CASSIO. Mitä toint' on hällä täällä? JAGO. Maalaivaan iskenyt hän on tän' yönä; Jos hän sen pitää saa, niin hänen kelpaa. CASSIO. En ymmärrä. JAGO. He, hän on nainut. CASSIO. Kenen? JAGO. No niin, tuon Tulkaa, kenraal'. OTHELLO. Olen valmis. CASSIO. Kas, tuossa teitä toinen joukko etsii. JAGO. Se on Brabantio; varuill' olkaa, herra; Häll' aikeet pahat on. OTHELLO. Hoilaa, ja seis!
O, häijy tyttö! Kuin? Maurin kanssa? Voi, ett' olen isä! Kuin hänet tunsit? Petost' ääretöntä! Hän mitä sanoi? Tulta lisää! Heimo Hereille! Lienevätkö naimisissa? RODRIGO. Varmaankin, luulen sen. BRABANTIO. O, taivaan taatto! Kuink' ulos pääs hän? Veren kavallusta! O, isät, älkää tytärtenne mieltä Töist' arvostelko! Eikö taikaa, jolla Voi nuoruuden ja kainouden pettää?
RODRIGO. Arvoisa Brabantio, Suorassa, puhtaass' aikehessa liikun. JAGO. Tuhat tulimmaista! Te, herra, olette niitä, jotka eivät Jumalata tahdo palvella, vaikka perkele käskis.
Hoi, huonettanne Varokaa, tytärtänne, kirstujanne! Varkaita, varkaita! BRABANTIO. Mik' on noin hirveähän meluun syynä? Mik' on nyt hätä? RODRIGO. Onko perehenne Kotona kaikki? JAGO. Lukossako ovet? BRABANTIO. No kuinka niin? JAGO. Olette ryöstetty. Pukeukaa joutuun, hitto vie! Pois puolet On sielustanne, sydän pirstaleina. Nyt, juur' nyt vanha musta jäärä astuu Valkoista uuhtanne.