United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIO. Kyllä sen teen, mutta vastenmielistä se on. JAGO. Jos vaan saan hänet juomaan lasin verran Sen lisäks', mit' on hän jo ennen juonut. Niin tulee hän niin riitaiseks ja ärjäks Kuin armon rakki. Tuo Rodrigo hölmö, Jonk' aivan nurin kääntänyt on lempi, On Desdemonan muistoks tyhjentännä Mont' uhka maljaa, ja nyt vahdiss' on hän.
JAGO. Ei maarin: hän lähtee Mauritaniaan ja ottaa kauniin Desdemonan mukanansa, jos ei hänen oloansa täällä joku sattumus pitkitä; ja sitä asiaa ei saata mitenkään paremmin ratkaista kuin siten, että Cassio poistetaan tieltä. RODRIGO. Mitä tarkoitat? Poistetaan tieltä? JAGO. Niin, tehdään hänet Othellon virkaan kelvottomaksi: napautetaan miestä päähän. RODRIGO. Ja minunko toimekseni sen aiot?
Zeus suuri! varjele Othelloa, Sen purjeet täytä henkes voimall', että Aluksellaan hän valkamamme siunais, Sylihin Desdemonan hehkuin vaipuis, Lois sammuneihin mieliin uutta tulta Ja koko Kypron lohduttais. Kas, laivan rikkaus on maalle noussut! Sen eteen polvillenne, Kypron miehet! Signora, terve sulle! Taivaan armo Edestä, takoa ja kaikin puolin Sua ympäröitköön! DESDEMONA. Kiitos, uljas Cassio!
Niinkö? CASSIO. En; päivä koitti jo, kun erosimme. Ma vaimollenne, Jago, rohkenin Lähettää sanan; pyyntön' oisi, että Siveän Desdemonan luokse pääsön Hän mulle hankkis. JAGO. Oiti hänet tänne laitan. Ja keinon keksin saada maurin tiekseen, Niin että vapaamp' olis haastelunne. CASSIO. Sydämen kiitos! EMILIA. Huomenta, hyvä luutnantti! Mun sääliks Osanne käy; mut hyväks kaikki kääntyy.
Mua suosii hän: se hankettani auttaa. Ihana mies on Cassio annas nähdä! Tydytän kostoni ja paikan sieppaan, Kaks konnantyötä! Miten? Annas olla: Othellon korvaan joskus kuiskaan, ett' on Cassio Desdemonan suosittu; Häll' epäluulon-alainen on muoto Ja käytös naisten viettelijäksi luotu.
Tok' uskolliseks Desdemonan luulen. JAGO. Ain' olkoon niin hän, aina te niin luulkaa! OTHELLO. Mut entä jos niin luonto hairahtuisi
CASSIO. Pahinta, kun tuon arvonimen kuulen, Jonk' osattuus mun surmaa. JAGO. Käy Desdemonan päälle vaan, niin saat sen. CASSIO. Kurja raukka! Kas, kuinka hän jo nauraa! JAGO. Min' en koskaan Noin rakastunutt' ole naista nähnyt. CASSIO. Mua, luulen ma, se hupsu raukka lempii. Hän miedosti sen kieltää, salaa naurain. JAGO. Mut kuules, Cassio Nyt hän tunnustukseen Pakoittaa häntä. Hyvä, hyvä!
Vähitellen rupesi Othello, tuo miehisen lemmenvihan ikuinen perikuva, nousemaan hänen sielun silmiensä eteen kaikessa imponeeraavassa suuruudessaan. Suora mies oli Othello, synkän intohimon leimaama kova soturiluonne, vaistojensa ja halujensa vallitsema. Vain Desdemonan lempeä naisellisuus oli voinut hänestä heleämpiä, päivänpaisteisempia puolia ilmi soinnuttaa.
Desdemonaa helli. BRABANTIO. Jos silmät sull' on, varo häntä, oi! Hän petti isän, pettää sunkin voi. OTHELLO. Hänt' uskolliseks takaan hengelläni. Sun haltuus, kelpo Jago, Desdemonan Ma heitän nyt; suo vaimos hälle seuraks; Ens' tilassa tuo heidät luokseni. Tule, Desdemona; tiima mulla vaan On maallisilta toimilta ja töiltä Lemmellen' antaa. Aikaa täytyy kuulla. RODRIGO. Jago!