Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
En tiedä, ken lie vyöttänytkin hänet, mut käsi toinen eteen kahlehdittu häneltä oli sekä toinen taaksi vitjoilla, joita kaulassaan hän kantoi, niin että viidesti ne vartta kiersi mudasta nousevaa. Nyt lausui Opas: »Uhmaaja tuo Zeun suuren kanssa tahtoi koettaa voimiaan ja siitä palkan sai tään. On nimi Efialtes hällä;
Vehkeiletkö, lurjus? Käy tänne! Soma parittaja! Konna, Miss' on sun rouvas? Sano joutuun, tai Saat mennä hornaan heti. PISANIO. Hyvä prinssi! CLOTEN. Niin, missä rouvas? Kautta Zeun! En kysy Sit' enää toiste. Salaluikki sinä, Salaisuus ilmi, taikka sydämmestäs Sen riistän maalle! Armaansako luona, Jonk' alhaisuuden leiviskäst' ei irti Saa arvon hiukkaa!
Sillä hän uskonut ei hänen voivan ilman hänt', eik' ees hänen kanssaan, vallata Troiaa. Näät useastikin tuon emon suust' oli kuulla hän saanut, neuvoja korkean Zeun salavihkaa kons' emo kertoi, konsaan ei sitä kuullut vain, mure ett' oli moinen koituva, kumppani kallein ett' oli kaatuva hältä. Taistelo talttumaton yhä riehui surmatun luona, sorteli, syöksyen päin, urot urhoja kärkevin keihäin.
Hänpä jo vaskisehen Zeun linnaan ehti, Olympoon, heittihe istumahan isän polvell' itkien impi, värjyi taivahinen puku yllä; mut tyttären painoi rinnoilleen Kronossynty ja tieteli näin hymyellen: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"
Vanhaks tullut ei Pan, oli vanhaksi maailma tullut, vanhaks vuosiltaan, vanhoiksi myös jumalat. Ei enää etsinyt rakkaus Zeun maan impien puoleen, neitsyytt' ei uhannut Ledan ja Antiopen. Kulkenut Eros ei kuten ennen Hesperon alla, valmiina viinessään nuolensa vaaralliset. Nukkui uupunut Bacchus vanhain nymfien keskeen, ammoin jo maljassaan myrtyivät rypäleet.
Nukkua ei yli yön sovi miehen johtavan, joll' on kansat kaittavanaan sekä paljon tointa ja huolta. Siis heti nyt mua kuule, ma airut Zeun olen ylhän, kaukaakin joka suosijanas sua suojaten katsoo.
Vaan salipylvähiköstä Apollon korkea Here kutsui kohta ja taivaisten sanansaattajan Iriin, näillepä näin sanat siivekkäät hän laati ja lausui: "Rientäen menkää, teitä on kutsunut Zeus laell' Idan, sinnepä tultua, kasvot Zeun kun kumpikin näätte, tehkää, täytelkää, mitä teille hän pannevi työksi." Virkki ja Zeun salipylvästöön meni korkea Here istuimelleen taas, mut pois he jo kumpikin kiiti.
Virkki, ja mielellään teki Here niin helo-olka. Kohtapa valjaisiin hevot kullanvälkkyvä-päitset korkea Here sai, tytär valtahisen Kronos-taaton. Vaan isän linnan permantoon solahutti Athene, aigiinkantaja Zeun tytär, yltään soljuvan vaipan, kauniskirjaisen, käsin taidokkain kutomansa, pilviennostaja-Zeun sovat varrelleen sovitellen taistelon vyöttäytyi tamineihin itkua-tuovan.
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Aias, heimoa Zeun, Telamonin ruhtinaspoika!
Sillä jos tahtoisimme me, auttajat kaikki akhaijein, iliolaiset torjua, Zeun etähälle jo estää, yksin-istuja tuo laell' Idan koht' ikävystyis." Vastasi maan järisyttäjä näin, tukaloituen tuiki: "Here rohkeasuu, sanan minkä sä nyt sanelitkaan! En toki ensinkään Kronossynnyn Zeun kera kiistaan meitä mä yllytä muita, on mahtaja hän moniverta." Noinpa he toinen toiselleen nyt haasteli tuossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät