Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tall' inhall' ijällä voi rikollisen Kullattu käsi syrjään työntää lain, Ja väärälläkin saaliill' oikeutta Saa usein ostaa. Niin tuoll' ylhääll' ei! Siell' ei käy juonet, totuudessaan siellä Työt näkyy; synneistämme meidän täytyy Suun sisään itse antaa todistus. Ja sitten? Mitä jääpi? Koita, mitä Vois katumus. Mit' ei se voisi? Mutta Se mitä voi, kun katua ei taida?
näät hän se kädessänsä palmunlehvä Marian tuli luo, kun tahtoi kantaa Jumalan Poika tomun maisen taakkaa. Mut sanojain nyt silmäs seuratkohon ja merkitköön päämiehet ylhäisimmät tään valtakunnan vanhurskaan ja pyhän. Nuo, jotka autuainna ylhääll' istuu lähimmät ollen Kuningattaremme, kuin kaksi juurta ovat ruusun tämän.
Hän mulle: »Siksi että mieles jälleen sa kiinnät asioihin maallisihin, pimeyttä saat sa tosi valkeudesta. Tuo hyvyys ääretön ja sanomaton, mi ylhääll' on, päin rakkautta rientää kuin päivänsäde kohti heijastintaan. Niin paljon antaa se kuin toinen ahmii, niin että kuinka laajentuiskin lempi, enempi aina kasvaa ikihyvyys.
DORSET. Hänt' älkää härnätkö, hän ei lie viisas. MARGAREETA. Vait, herra markiisi, te nokkaviisas! Nuor' arvonne on leima, tuskin käypä. Oi, jospa tuntis tuore aatelinne, Kuink' ilman sitä olisitte kurja! Ken ylhääll' on, saa monet puuskat kestää, Ja jos hän kaatuu, murskaantuu hän aivan. GLOSTER. Hyvä neuvo! Opiks olkoon markiisi! DORSET. Teit' yhtä hyvin koskee se kuin mua.
»Ma Marcus olin, mies lombardialainen; maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon nyt enää joustaan jännitä ei kukaan. Tiell' olet oikealla noustaksesi.» Näin vastas, lisäs hän: »Ma pyydän, että rukoilet eestäni, kun ylhääll' olet.» Ma hälle: »Mitä multa pyydät, täyttää lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi epäily muuan, jos en pääse siitä.
Jos pisarankaan milloin Sain tuta sitä, silloin Jo riemuitsi mun rintani, Kuink' armast' ois siis luonasi! Kuink' armast' aina olla, Sun luonas, Herra, ois! Kuink' armast', esirippu Kun nostetahan pois, Kirkkautta Jumalansa Kun aina Herran kansa Avoimin kasvoin katselee ja kanteleitaan soittelee ! Mer' armos, rakka'utes Siell' ylhääll' aukeaa Jo koko loistossansa, Oi, suurta, ihanaa!
Silmissä pojan kirjaimet nyt tanssaa Kuin kuninkaat ja keijot kruunupäiset, Kuin urhot aseiss', immet loistossansa, Kuin ilmattaret ylhääll' leikkiväiset. Ja ikkunoista kevään tuoksu huokuu, Ja kevään tuuli sisään liiteleepi, Ja kukkaset niin ihanasti nuokkuu, Ja lintuin laulu hellin helkkyileepi. Ja poikanen se istui teki työtään Hämillä, iloisna ja ihmeissänsä.
näät hän se kädessänsä palmunlehvä Marian tuli luo, kun tahtoi kantaa Jumalan Poika tomun maisen taakkaa. Mut sanojain nyt silmäs seuratkohon ja merkitköön päämiehet ylhäisimmät tään valtakunnan vanhurskaan ja pyhän. Nuo, jotka autuainna ylhääll' istuu lähimmät ollen Kuningattaremme, kuin kaksi juurta ovat ruusun tämän.
»Ma Marcus olin, mies lombardialainen; maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon nyt enää joustaan jännitä ei kukaan. Tiell' olet oikealla noustaksesi.» Näin vastas, lisäs hän: »Ma pyydän, että rukoilet eestäni, kun ylhääll' olet.» Ma hälle: »Mitä multa pyydät, täyttää lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi epäily muuan, jos en pääse siitä.
Hän kaiken luoja, Hän kaiken suoja, Hän eikö sulje, suojele Sua, mua ja itseään? Tuoll' ylhääll' eikö taivas kaarru? Eikö alla makaa vankka maa? Ja eikö lempi-silmin tähdet Ijäti kantta kaartele? Sua silmäst' enkö silmähän Näe? eikö kaikki tulvaa Poveesi, päähäs? Eikö tuo Eteesi iki-salaisuutta Sun nähtes', näkemättäs luo?
Päivän Sana
Muut Etsivät