United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesään luottaa ja jos pettää ensi suvikin yhä suvesta suveen vuottaa? On avaruuden ääret rajaa vailla ja sakeat on sumut tähtivyön. Niin harvoin tapaa avaruuden mailla kaks koditonta kiertolaista yön. He kerran kohtasivat vuotten päästä, ois samat unet vieneet yhtehen, mut kuin ois sydämensä ollut jäästä, niin kylminä he kulki eellehen.
On kohta vuotta kaksi Kuin häntä nähdä sain, Jäi vielä vierahaksi, Vaan nimi huulillain Pysyi; hän kaunis enkeli Mun aatteissani lenteli, Sydämmein kaihoon jäi. Sen jälkeen puoli vuotta Sain häntä tuntemaan, Jo silloin aloin vuottaa: Hän milloin kaivamaan Sais hautaa vanhan armahain, Minnekkä Saima vaipuis vain Ja minä yksin jään.
Arpa ankara langennut, ikuinen Rooma vavisten herraansa suurinta vuottaa, min kultaiset kotkat seudusta seutuhun myrskyten lentää, arpa ankara langennut, pauhaten kuohuu voittojen voimakas, vyöryvä koski maan kukkivan yli, mi iskutta miekan valtahan sankarin saapuvan taipuu.
Soi, salama, yön pilvi iske tulta, lyö maahan valta, määriinsä mi turtuu, helmassa tulevan on kirkkain kulta, mi hetken hehkuu, jälleen mustuu, murtuu, leimahda lieska vihan, kaikki hautaa, mi synnyttää ei uutta enää voi, ken kypsä on, hän vuottaa tuonen rautaa ja elojuhlaa suurta karkeloi.
Sadot vuottaa korjuutaan. Kohta talven tähdet koittaa. Viidakossa vanha Pan yksin huiluansa soittaa. Jäähtyy lieska auringon. Kylläisyyttään tähkät vaipuu. Maata kohti otsat taipuu elon vaiheet kokeneiden, väsyneiden, valvoneiden. Sylissäsi, elon syys, yhtyy aika, iäisyys, unet yön ja auringon. Kiire on, kiire on! Tähtien kuoro Kiire on, kiire on, me kierrämme ympäri auringon.
Harvoin toki harmit moiset sattui, paraadeissa vaan; ukko harjoitukset toiset piti vanhass' asussaan. Hei, se oli toinen juttu, nyt ei unta ollut kai; vanha herra, vanha nuttu, niistä toki selvän sai. Nulous nyt mielt' ei paina, sujuu temput, riemu soi, vaille ei, vaan päälle aina kaiken, mitä vuottaa voi.
En, vaan katsantoni Päin kuolon maahan tahdon teroittaa Ja hiljaa vuottaa hetkein lyömistä. Mut jospa, niinkuin myöskin maine sanoo, Sä vankeuden synkäss' yössä istut, Niin kahlees katkaise ja kiidä tänne Läpi vihollisen maan kuin hirmumyrsky; Mut ehdittyäs kotomaahas viimein, Se myrsky olkoon lempee liehaus.
Laulu kuului vähitellen lähenevän häntä, ja kohtapa eroitti hän sanatkin ja tajusi sen tarkoituksen: Ei o'o hyvä karskin pojan Suotta kosiskella; Koht' ei tiedä kenen tytön Saakaan kullaksensa! Tyttö vuottaa vuodet, päivät Uneksien huolissaan, Nuoruutensa kevät kuluu Pojat hänt' ei muistakaan!