Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sun kultas istuu siellä Kotona, kaivaten ja murhe-miellä. Kuvaasi ei hän sielustansa saa, Vaan ääreti sua rakastaa. Sun raivo-lempes ensin kuohui, kiehui, Kuin lunten sulatess' on virta tulvillaan, Koht' immen sydämeen se syösten riehui Ja nyt jo kuivui virtas uomassaan.
Köysissä jo miehen' oli maassa, verta virtas, väkivalta voitti, hätä suurin, eikä turvaa missään. Kättä kahdeksan jo mua raastoi niinkuin petoparvi saalistansa; silloin turva tuli, avun tuoja, Pilven veikko vyörähti kuin myrsky, väkivallan hääti, häijyt kaatoi.
He silmäilivät ylös noihin hehkuviin kasvoihin, paholaisemaisesti kauniit kaikessa kesyttömyydessä, langenneen enkelin kasvot, jumalallinen ilmestys. Nämä ne olivat kasvot, joit' Olga jo lapsena aavistanut oli. Hän tuohusti ne jollain manalan tulella, joka myrkyn tavoin virtas heidän suonissaan.
Mä synkissä haaveiluissa Hänen kuvaansa katselin, Ja salaa armaat kasvot Ne elää jo alkoikin. Ja hymy ihmeen hieno Jo huulille ilmaantui; Kuin kaihokyynelissä Hänen silmänsä kirkkaat ui. Myös multa kyynelet virtas Pois pitkin poskia mun, Ja, oi, en uskoa saata, Ett' tottakin hukkasin sun! Ma kovanonnen Atlas!
"Herra Jesus! auta minua niinkuin sinä autoit pyhää Stefanusta!" rukoili Aiken. Suomitseminen alkoi. Lyönti seuras lyöntiä ja veri virtas valkealle lumelle punaten sen. "Auta, auta minua, Herra Jesus!" rukoili Aiken Judnir, "anna minun saada Sinun tähtes kuolla." Viimein vilpeni raivo. Vihdoin väsyivät nuo ylös nostetut kädet ja vaipuivat alas!
Hän isääs Turkuun seuras, Tää sotureista kantamaan kun pantiin Luo Flemingin. No niin? Niin, murhasta Ja kapinasta syytettynä, kun Flemingin miehilt' omaisuuttaan turvas, Hän rautoin tuomittiin ja hirsipuun Häpeä-kuolemahan. Polvillani Flemingilt' armoa ma turhaan pyysin. Mies julma kylmästi mua silmiin katsoi Ja kääntyi meni pois. Täss' on' se paikka, Joss' isäs veri syyttömästi virtas!
Pää päässä kiini siinä seisottiin ja tuijotettiin tummaan varjovyöhön, ei toistaan tunnettu, mut tunnettiin, yks veri kuinka virtas sydämiin, kun sanat kaunihit ne kaikui yöhön: »Voi paljon voima.
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät