Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
HANNU. Nyt tarkkaile tuon pojan jaaritusta. Mun sota-into rinnassani riehui, Sä tiesit sen, vaan naiseltansa Niilon, Kuin surman syötti-saalihiksi, syöksit. Mun eloni ja kuoloni ois yksi, Vaan Niilon kuolo, kuolo naisensakin, Siis aika on jo munkin kamppaella, Jo kyllin vaarnaa vaivannut lie miekkani, Nyt kuninkaani veren koston-huuto Mun viepi voittohon tai kuolohon.
Näinpä kaikki taivon tuulet tunnen raukka rinnassani, siksi kuikkana kujerran, lokkina lotaeleime, enkä tieä, kunne kuljen, minne viepi mun vihuri, viepikö kohin kotia, vaiko mieron valkamoille. Kaikki tunnen tuulten kärjet, paitsi pohjosen tereä! viel' ei halla verta hyydä, puhalla puhurin henki Ahtolan pojan povessa, saati liedon Lemminkäisen.
Niin, se on totta, olkoon sitten juonta Tai sattumaa: hänt' itse noppa puoltaa; Paremman taitoni hän onnellansa Pelissä lyö; hänt' aina arpa suosii; Mun kukostani hänen viepi voiton, Vaikk' olis kaupan kaikki tyhjää vastaan, Ja peltopyyni aina alle joutuu. Egyptiin halaan: vaikka rauhakseni Rakensin tämän avion, niin asuu Idässä iloni.
Muutamat olivat vielä panneet kalisevan kulkusen aisan sakaraan, jotta nähtäisi, ettei siinä kulussa ollut mitään »naukumamman poikia.» Sattuipa tuttavia tiellä vastaan. »No, mihinkä teitä Jumala viepi?» »Ei meitä Jumala vie», vastattiin, »itsehän me päätäkauten matkalle lähdettiin.» »No, millekä asioille?» »Ka kumman elävän kiinni saimme ja sitä nyt Linnaan kyyditsemme.» »Kummanko elävän. Minkä?»
Mistäs minä sen tiedän, mutta se on vain semmoinen, joka viepi... Ja sinä uskot, että se sen voi? Ettekös te usko? Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
Hyvä siell' on ollaksesi, Armas aikaellaksesi, Huonehessa honkaisessa, Petäjäisessä pesässä: Kukut kullaisna käkenä, Hopeaisna kyyhkyläisnä, Ko'issasi korkeassa, Kaunihissa kartanossa. Loitsurunot. Miten silloin lauletahan Ja kuten kujerretahan, Kun vesi venettä viepi, Tuuli purtta tutjuttavi, Kovin viskovi venettä, Ompi kaata puisen purren, Saa'a sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi?
Kuules, kuinga viekasteli vielä tyttö vieteldynä, ehk' on sydän syttyneenä, hengi käypi helpommasti; silmät päässä pyörähtivät, veri lämbis' rinda-luissa, vieris' suonissa sulasti, tyttö tuli hembeäksi, päästi miehen päivä-työhön. Luondo viepi vietteleepi; katso tyttäres tapoja.
Sillä elämä kuluu nopeasti, ikäänkuin lentäisimme täältä, ja meidän vuotemme pikemmin kuin juttu. "Kuudes syy on vähäinen luku niitä, jotka autuaiksi pääsevät; sillä portti on ahdas ja tie on kaitanen, joka elämään viepi, ja harvat ne, jotka sen löytävät.
"Parasta taitaa olla, että viepi omansa perässään ... ei niiltä ruojilta ne säily kumminkaan ... niin, kutti, töllöttäkää siellä nyt, sen urvelot!..." lisäsi hän vielä silmätessään taaksensa portaille päin. Niin meni pojilta se lysti tällä kertaa, kun Junnu korjasi konttinsa mennessään. Mutta eivät he siitä vielä nolostuneet.
Minne viepi tuo metsätie? Se vie erääseen mökkiin vähän matkaa metsän sisässä. Se näyttää hyvin hauskalta, niinkuin olisi siellä kauniita paikkoja taampana. Mistä te sen arvaatte? Niin onkin! Se jatkuu sitten sydänmaan halki ja menee meidän karjakartanolle Koivumäellä. Se näkyy tältä maantieltä, kun menemme vähän matkaa vielä. Onko sinne pitkältäkin tuonne kartanolle? On sinne liki peninkulma.
Päivän Sana
Muut Etsivät