Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Riiheen ruumiitkin kannetaan, ennenkuin haudan haltuun uskotaan. Raja on siinä kahden maailman, veräjä, joka ihmisten asuinsijoilta viepi pois Tapiolan tiluksille. Olen päässyt ohitse kenenkään näkemättä.
Suokaa minulle anteeksi te silläpuolen aidan ette ymmärrä miten revityitä me tälläpuolella olemme. Hyvästi, minun tieni viepi markkinoille! Jos muistelette, älkää pahoin muistelko.» Hän puristi värisevää, kylmältä tuntuvaa kättä. Rouvan huulet värähtivät, mutta hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Hattu heilahti ja nuori mies riensi nopeasti vaunusta ulos.
Ja metsä jos ei sitä veisikään, niin viepi sen tumma tukka. Hän on niin viisas ja valkoinen ja sievä kuin sisilisko; mut kun häntä kutsut kullakses, niin sulle hän on vaan sisko. Minä olen kuin pikkunen pakana ja sin' olet jumalanpuuni ja ethän sa ilku takana, jos sulle sen kuiskaa suuni. Minä levitän lehtohon lakanan, kun saapuvi uhrikuuni, ja seulon sieluni akanan ja paastoan lihani, luuni.
Ehkä se on turhaa ponnistusta, palkatonta työtä ainoastaan haaveksitun ihanteen tavoittelemista... Niin sanovat aina maailman viisaat ja varovaiset. Mutta tyhmä, epäkäytännöllinen idealisti tarttuu sauvaansa ja jatkaa matkaansa korkeuksia kohti. Taas viepi jyrkkä, mutkitteleva nousu alemmasta laaksosta toiseen, ylempään.
NEITSY JANNE. Mutta eteenpäin elävän mieli. Meillä on ilon ja onnen päiviä edessämmekin. Eikö niin? HILMA. Jumala suokoon. NEITSY JANNE. Jumala venettä viepi, miehen on mela kädessä. Riemulla me käymme maailmaan Elämän kohtaloita koettamaan, Tokko myrskytuulin, vaiko hymyhuulin Onni osaksemme rientänee. HILMA. Kuule, Janne, jätä minulle se rintarahasi talteen.
Kuin jalopeuraa kaks ison vuohen vie, hajotellen koirat iskevähampaiset, läpi viidakon sankan viepi ja leuoissaan sitä kantaa maast' ylähällä: Aiaat kumpikin noin hänet nosti ja vei sopavälkyt, pois asun riistivät yltä, ja sorjan, suonevan kaulan kostoks Amfimakhon löi poikki Oileun poika, kääntyen viskasi miesvilinään hän pään kuni pallon; Hektorin jalkoihin, pölyn keskeen kieri se maahan.
Varo tulta, nuori! Tuli sydämmen Kuluttaa ja syöpi: Mesiperhonen Suuteloissa surman Onnellesi suo, Sielustasi viepi Rauhan tuskan tuo. Aalloilla. Aalto hurja, riehu, Vello vetonen! Kiehu, vaahto, kiehu, Huuhdo ärjyen, Kasta kallioita Rannikolla noita Kivikallioita!
Onnellinen se, joka, niinkuin te, Tom, huomaa, että lyhempi, puhtaampi ja mukavampi tie viepi päämaaliin taikka lepopaikkaan, kuin se, joka kulkee siivottomien etukaupunkien läpi!"
Ikäänkuin kunehtunut lähde tuo alituinen tultua ja loistava hedelmällisyys ovat tauonneet, ja tauonneet ijäksi. Silloin alkaa takaisin katsominen, joka viepi järjen. Ummista verho! ummista verho! ja sulje siihen tämä kuolettava tutkinto.
Syötyä kiitetään isäntää, emäntää näin: Kyl' on meijän taatalla Kyl' on huolta huolitellut Kyl' on murrellut murotta. Noustu on aamulla varrain, Ennen muitten nousemaa Ennen kuun kumettamista. Viepi verkkoja veteen Tuotu on lohta Laukaasta Vimpaan meren selältä Lohet suuret hammasluista Kaik' oli taatan lauvan päällä, Vielä on orrella ravattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät