Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Verin hehkuvin täytyy mun itkeä, vartoa niinkuin eksynyt laps, näin haavehin ijäti kalvavin hartoa; kaunis sielu on kuollut ja harmaa on haps. Ja koskaan ei syli lempivä saavu, ei armas Pois! Taas yö minun tuskaani ilkamoi, taas helkkyvä lapsennauru soi. Pyhä Maaria, köyhä ja hurskas, oi, oli rikkaus sulla, mi lohdun toi, oli sulla laps! Herra, Herra!
Moni harmennut kunnian kukkuroiss' oli urho, jok' uljaan seppelens' ois tuon nuoren poikasen saamaan halumielin vaihtanut pois. Viistoistias vain, meni nuorna mies; toki murheeseen väen jätti, mi kaikk' kovat tyyten ties, verin nääntyneen; toki unta, min uljaalle tuoni toi, valioimmat sankarit vartioi, ja kuink' oli heille hän kallis, sinä hetkenä nähdä voi.
kun lausuin äsken näät: 'se hyvin höystää, ja taas: 'ei toinen siihen noussut tietoon'; mut täss' on tarpeen tehdä tarkka ero. Kaitselmus, joka hallitsee maailman syvällä neuvollaan, min pohjaan koskaan ei kantanut eik' kanna silmä luotu, sääs kaksi ruhtinasta seuralaisiks sen morsion, min ylkä huutain kovaa itsensä vihki hälle verin pyhin,
Kuin kyyhkyt, kutsumina kaihon, lentää avoimin, varmoin siivin ilman halki pesäänsä suloiseen: niin tahto oma parvesta Didon meitä kohden kantoi nää kaksi kautta ilman myrskypäisen; niin vahva oli heissä lemmen muisto. »Olento armas, siunattu, mi etsit ah, alta ilman punatumman meidät, maailman jotka verin kostutimme!
Niin, totisesti, Verinen tyranni ja murhaaja, Mies verin noussut, verin varttunut, Juonilla ensin määrän päähän päässyt Ja sitten apurinsa surmaan syössyt; Mitätön kivi, petoksella pantu Englannin kruunun jaloon kehykseen; Ainainen taivaan Herran vihollinen.
Nojatkaa minuun, lapsi raukka, sanoi hän lempeästi. Mitä sainkaan kärsiä tällä matkalla! Kun on koko elämänsä ajan tottunut lepäämään pehmeillä, peräänantavilla alustoilla, kuinka vaikealta tuntuukaan silloin väsyttävän rautatiematkan jälkeen istua tärisevissä kärryissä, joissa ei ole mitään linjaaleja ja joiden puinen pohja on vaan peitetty vähillä, verin kostutetuilla oljilla!
Niille, jotka eivät omin verin tunne tätä ajanhenkeä, koetan tehdä sen selväksi valitsemalla mainitusta kirjasta vielä pari kuvaavaa otetta, jotka ilmaisevat samalla sen, mikä minuun enin vaikutti.
Myös oli ruhtinas, mut runon vain, hän kuumin verin vallatarta lempi, mut kerran erhettyi, ei tuhoisempi lie ollut lemmen erhe näillä main. »Ah, armas, liian kauan sun jäi silmäs päivänlaskuhun, siksi kuljit, koito, kuolemaan!» Näin Gruusiassa lauletaan.
Lausui näin, ja kasvot seestyi kirkastukseen korkeaan, ja hän hatun miehekkäästi painoi päähän sotilaan; vaan hän jatkoi riemun tulen vielä rintahan se tuo, tuon kun muotonsa mä muistan, muistan äänen, sanat nuo: »Tasan ei käy onnen lahjat, niin sen sääti Luojan lait, mulla rikkaus ja arvo, puutteen, halpuuden sa sait; mutta paras meill' on yhtä, horjumaton alttius, kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus.
Kansajoukkohon kun vanhus astui, kaatuneen hän näki nuorukaisen; verin tahratunkin tuon jo tunsi. Kuni honka, närehikköön kaattu, vielä maassa maaten verratonna, virui vihollisten keskell' urho.
Päivän Sana
Muut Etsivät