Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Ne kertovat jotakin toista kuin sulolaulut ja laulajan aatteet, ne pesevät pois sävelpuuderin ja näyttävät värjätyt vaatteet. Mut yksi on väri, mi seisovi, jota pestä ei tuhansin merin: Mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, jota kirjoitettu ei verin? Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin vaan olla se voi, joll' on vaan yksi aatos ja yksi sävel, mi soi.
Kuin hauska metsäseura, riemuin saapuu Englannin joukko, kädet purppurassa Ja vihamiesten verin värittyinä. Avatkaa portit? Tietä voittajalle! PORVARI. Alusta loppuun näimme torneistamme Kummankin sotajoukon hyökkäyksen Ja peräymisen; niiden tasavoimaa Valittaa tarkinkaan ei silmä voinut: Veri verta maksoi, isku vaati iskun, Väkeä väki vastas, voima voimaa; Yht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä.
Oi, jäännös aikojen menneitten, Satavuosien vartija valpas, Mi muinoin taisteluhurmeitten Verin kastelit uljahin kalpas, Nyt muuries vehreä pengermaa Vain kukkaa kainoa kasvattaa, Ja holveissas huuhkaja huutaa.
Hän otti oppia kuusta ja otavasta, ja mitä hän ei tiennyt, sen sanoi hänen varma vaistonsa hänelle. Hän ui suurten virtojen poikki. Hän kiipesi korkeimpien tunturien laelle. Ja jokaisen, joka tuli hänen tielleen ja tahtoi estää häntä, ihmisen tai eläimen, hän iski kuoliaaksi. Verin pirskoitettua oli Nallen vapaustie. Rikos ja kauhu kulkivat hänen kantapäillään.
kun lausuin äsken näät: 'se hyvin höystää, ja taas: 'ei toinen siihen noussut tietoon'; mut täss' on tarpeen tehdä tarkka ero. Kaitselmus, joka hallitsee maailman syvällä neuvollaan, min pohjaan koskaan ei kantanut eik' kanna silmä luotu, sääs kaksi ruhtinasta seuralaisiks sen morsion, min ylkä huutain kovaa itsensä vihki hälle verin pyhin,
Hauta kuollehille, mut elon kutsut jälkeenjäänehille. Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa ne astua myös Suomen kamaraa maan senkin puolesta on kuolla uskallettu, tie vapauteen on verin lunastettu. Ja siitä kiitos teille, toverit, te verin seppelöidyt sankarit! Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne, hän jatkakohon elontoimianne. Selin elämään.
Käteeni tarttui silloin Oppahani ja johti mun luo pensahan, mi turhaan veristen haavojensa kautta itki. Puu puhui: »Jakob, Sant' Andrean miesi, mit' auttoi, oi, ett' turvasit sa minuun? Mi mulla syy on elämääsi huonoon?» Puun yli kumartuen Mestarini: »Ken olet sa, mi moisten haavain kautta valitat verin ynnä äänin haikein?»
Huokaa maasta Mannun henki: »Tunnen opetuksen senki. Oli aika unelmoida, ois nyt tehdä, oisi voida. Olla verin, olla vaistoin, mitä taatot hengen taistoin. Suora oisi suunta ajan, vaan on Suomen sielu hajan.» Yhä tutkin, etsin, kysyn Epäilyksen lasna pysyn. Miss' on suomalainen aate, on kuin yllä lainavaate. Missä suomalainen veri, siinä ajan henki eri. Turhaan katson kansan pohjaan.
Ero raskas isänmaasta, kova loppu, kovan tien! Länsipohjan rantaan saakka saapui meitä parvi pien'. Uskollisin verin vielä Ruotsin multaa ruskotin, torilla nyt laulan, jott' ois leivän muru mullakin. Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huoltavaa; sotamiehen henki, onni, käsi, jalka mennä saa.
Näin tehtyään päätöksensä Duncan Campbell ei antanut tyttärensä neitseellisen ujouden viivyttää sen toimeenpanoa. Vihkiäiset määrättiin siis pidettäviksi seuraavana iltana, joka oli toinen tappelun perästä. Mun sinisilmän' on hän rosvonnut, Jonk' olin verin, vaivoin ansainnut. Popen Iliadista.
Päivän Sana
Muut Etsivät