Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Kuin ennen ammut, korpraal' Flink! No kas, jo Pekka Peitsi kaatui, peijakas!" "Voi, sääli kunnon poikaa tosiansa, nyt isä saakoon torpan Pekastansa." Näin lausui hän, näin johti joukkoaan, hän, suomalainen koko sielultaan. Tul' Adlercreutzin sana: "Joutuisasti! Väkenne eespäin, käykää kiiruummasti!" Vastuunpa kumman ajutantti sai; ja tyynesti ukko vastas vaan: "Niin vai!" Voi hauskaa!
»Vai taasen lauluhun soisit Sä heräävän impyes; Tuon vähemmälläkin voisit Jo uskoa omakses! Ei mont' ole iltaa vielä, Kun hänelle laulettiin, Ja muistathan, miten siellä Tul' ilmestyi kyntteliin: Se olihan toivontähti, Min sullen sytytti hän, Jo nytkö se sammua ehti? Voi houkko, mun ystävän'!»
Näin kun toivo Minussa sammui, vaan ei mieliteko, Niin italialaiset aivoni Kutoa teidän hitaass' alkoi maassa Juont' ilkeää, mut hyötyyn nähden oivaa. Niin, petos luonnisti, ja valhenäytteet Toin myötäni niin vankat, että niistä Tul' aivan raivoon jalo Leonatus.
Näin huuto kulki miehestä mieheen, Ja joukko jätti laivalla laholla Nyt taaksensa rannat syntymämaan. Tul' sana kuninkaalle: "Sun poikasi Pois laivassaan jo merelle kulkee; Jää maasi turvattomaksi, uljaimmat Kun sankarit hällä mukana on." Vihastuu Fjalar, muuttuvi muotonsa, Ja kumahuttain kilpehen iskein Hän huutaa: "Miehet, merelle; rikottu On sääntöni, elää rikkoja sen."
Eräänä talviaamuna, Kun päivä alkoi valjeta, Ja kaikk' ol' hiljaa huoneessa, Jo kuivi kyynelvuo: Jo Aunen kuivi kyynelvuo, Katosi tuskan jäljet nuo, Kun käymähän tul' Aunen luo Taivaasta enkeli: Tul' Aunen luokse enkeli, Mi posket siivin silitti Ja sinisilmät himmensi Me jäimme itkemään. Isoäiti. Talossa taattoni ol' ennen vanha muori: Me «gulle Farmor'iksi» häntä kutsuimme.
KENTIN KREIVI. Mylord, kun kotiin heille Kirjeenne vein, ja ennen kuin viel' ehdin Sijalta nousta, johon nöyryydessä Ma polvistuin, tul' airut, puolin hengin, Hiestä höyryvänä, läähötellen Goneril-emännältään terveisiä, Ja lomaa suomatt' antoi kirjeen, joka Het' auaistiin.
"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut; nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" "Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, yö on kulunut, jo kirkas päivä on! Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta."
Ei vertaa tiennyt tälle kunnialle, hän siitä päätään nosti korkealle; maailmaa vastaan miekoin, miehineen hän käynyt ois ja valtakirjoineen. Mut joskus, juttu kun tul' oikein vilkas, hän Suomalaisen typeryyttä pilkkas, kuink' ollaan rehdit, mutta tuhmatkin; hän silloin päästi naurun raittihin. Mut annas, toinen moittia jos tahtoi, vait! Moistahan vaan ukko yksin mahtoi.
"No, sittepä laulan," säisti Kalle, ja hetkisen ajateltuansa, lauloi hän raikkaalla, kauniisti sointuvalla äänellä: "Mä lähdin ulos illalla Ja kävin kohden rantaa; Tul' vastaan poika ihana; Hän kättä mulle antaa: Sä Lemmetär, Miss' asuttais? Miss' asuisimme yhdessä Maan päällä, mi meit' kantaa?"
Tahtos tapahtukoon, vastasi Yrjö ja otti teljen kuopan ovelta, avasi oven ja huusi kuoppaan: Tul' ulos Eero, tule, tuuli käy nyt taas sieltäpäin. Ja mies kömpi ylös kuopasta. Istu vieras, sanoi Yrjö ja katsoi kysyvästi Mattia. Mikä nimes on, kysyi Matti. Eeroksi minua on sanottu. Aiotko jättää entisen ammattisi ja ruveta työtä tekemään?
Päivän Sana
Muut Etsivät