Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Viimeiseen hengenvetoon saakka todeks Sanani näytän. Nosta pois, jos tohdit. AUMERLE. Jos sit' en tee, niin kuihtukoon tää käsi. Ikänä koston kalpaa iskemättä Viholliseni kiiltokypärään. LOORDI. Aumerle, sa valapatto, minäi vannon Ja kannustan sua yhtä monin "valhein", Kuin mitä auringosta aurinkoon Voi kavaltajan korvaan huutaa.
EDMUND. Kun kielsin häntä hankkeestaan ja näin, Kuink' oli kiihkoinen hän, sadatellen Sen ilmi antaa uhkasin. Hän vastas: "Sa maaton lehtolapsi sa luuletkos, Jos esiin astun minä, että sulla Avuja, kuntoa ja luottamust' on Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiellän, Ja teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit Käs'alanikin, kaikki käännän työkses Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses.
Pait sitä, etkö kaikin mokomin Voi näyttää hälle todeks, että moinen Kosija, jok' on ihan kadonnut, On joko uskoton tai kuollut! KNUUTI. Turha On, herra, naisten kanssa kiistellä, Etenkin kun ne innoin rakastavat. Ne mitään perusteit' ei ota lukuun, Ei aikaa, eikä paikkaa. Rakkaansa On aina heidän luonaan, itse vaikka Varjaagein kanss' se oisi Kreikan maalla Kyrialaksin väessä; HAKON. Kova onni!
Meillähän mieless' on kuin eilinen päivä ja toinen, vahvistaa todeks sen kukin voitte te, ken manatarten viemätön vielä on: Auliiseen kun laivat akhaijein turmaks yhtyivät Priamon sekä iliolaisten, piiriin ympäri lähteen kun pyhät alttarit tehtiin, uhkeat uhrattiin satauhrit taivahisille alla plataanin kaunoisen, suloveen solinassa, niin iso ennepä nähtiin: kyy veriruskeaselkä itse Olympon Zeun oma ilmaannuttama hirmu, liukui alttarin alt', ylös ammahtain ikipuuhun.
PAAVO. Silloin syleilivät Niin hartahast' ett' oikein kadehdin. MEIJERHOFF. Voi-kirnuhun sä sotke kateutes Ja juuston-heraan juttus hämmennä! Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla, Jot' ikinä en todeksi voi luulla. PAAVO. Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi, Jost' ympäriinsä kielikellot soi. Syrjään. Ja sehän totuus mua miellyttää. MEIJERHOFF. Vai niin! kas sepä uutta on, kas se!
Mut sinen-kuultavainen taivaanlaki se yhtyi meren aavaan vihreään. Ei näkyvissä maata missäkään. Se oli jossain sentään, siellä, siellä, ja vuotti ah, sen että todeks tiesi Kuin lähestyi hän sitä juhlamiellä! Hans Vilhelm Pouttu oli matkamies. Ja äkkiäpä säteet auringon tuolt' etähältä kimpos takaisin: ne taittui seinämästä kallion ja Hannu tunsi Suomen graniitin.
SICINIUS. Kotiinne, ystävät, ja rohkeit' olkaa; Tuo lahko näkis mielellään sen todeks, Mit' on se pelkäävinään. Kotiin menkää; Pois kaikki pelvon oireet mielestänne! 1 KANSALAINEN. Jumalat meitä armahtakoot! Tulkaa, miehet, kotiin! Olen aina sanonut, että teimme väärin, kun hänet karkoitimme. 2 KANSALAINEN. Sen teimme kaikki. Tulkaa pois kotiin! BRUTUS. Ikävä uutinen. SICINIUS. Ikävä kyllä.
Jesuksen kiitos, kunnia! Mun syntini Hän kantoi, Minulle soi Hän apunsa, Anteeksi synnit antoi Ja armon oven avasi Ja taivaan mulle lupasi, Tuon todeks vielä vannoi. Hän ansionsa taritsi; En tohtinutkaan ottaa, Kun valheen henki kuiskaili: "Ei tuo nyt ole totta". En uskonutkaan, että saan Tällaisna luottaa Jumalaan Niin aivan ansiotta.
Kaikkialle kauhun kantaa, palaa pappilat ja talot, puuntaa pitkin taivaanrantaa suuret, synkät tulipalot. Sanotaan jo, ett' on rauha; tuot' ei kukaan todeks usko. Kuinka alkais aika lauha, koittais uuden aamun rusko? Sotaa kestänyt on kauan, sukupolven suuren ajan raikunut vain valta rauan. Ken ois sille pannut rajan?
Päivän Sana
Muut Etsivät