Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
CAESAR. Tän' yön' ei taivas eikä maa saa rauhaa; Calpurnia kolmast' unissansa huusi: "Avuksi! Caesar murhataan!" Ken siellä? PALVELIJA. Mun herrani! CAESAR. Sa käske pappein oiti uhrata, Ja tieto tuo, kuink' onnistuupi taika. PALVELIJA. Ma teen sen, herra. CALPURNIA. Mit'aiot, Caesar? Lähdetkö sä ulos? Et huoneestas saa tänään liikahtaa. CAESAR. Caesarin täytyy mennä.
Puhe on levinnyt, että kolerarutto mielusasti anastaa semmoisia kaupungeita, mihin tuuli mereltä pääsee vapaasti puhaltamaan". Merimies naurahti. Mutta Antero jatkoi: "Makasiinit ovat valmiit ottamaan vastaan, mitä teillä on. Tän yönä kumminkin lienee liian myöhäistä laivan pnrjehtia satamaan?" "Yönä, kuka yöstä puhuu?" kysyi merimies.
Tääll' lepää Julia, ja Julian kauneus Valoisaks juhlasaliks luo tän holvin. Tääll' lepää, kuollut; kuollut mies sun hautaa! Hengen heräämiseks Sen hoitajatar sanoo. Heräämist' on Tää tottakin. Oi, armas, kulta vaimo!
He hoviss' ovat, Ja, niinkuin luulen, käsky heili' on näyttää Tän' iltana jo hälle. POLONIUS. Aivan oikein; Ja näytäntöön mun kauttani hän kutsuu Molemmat teidän majesteettinne. KUNINGAS. Halusta aivan; sangen hauskaa mulle, Ett' on hän sillä päällä. Hyvät herrat, Hänt' yhä vietelkää ja kiihoitelkaa Huveihin moisiin. ROSENCRANZ. Kyllä, majesteetti. KUNINGAS. Sinäkin, rakas Gertrud, jätä meidät.
Tän' yönä, Masinissa, vain vaikenevat Rooman lait, jo huomenna ne herää. Vain yhdeks yöksi onnes sait nyt kaikki kaipuus kerää! On Numidian kuningas vain hetken häviävän valtias. Tän' yönä, Masinissa, sa kukkuraiseen maljahan, jonk' annat armaallesi, kaikk' kätket yrtit kuoleman ja yrtit rakkautesi: ken Masinissaa lempinyt, ei enää toista miestä syleillyt!
Miks et tahtonut tanssia hänen kanssaan tän' iltana? Sinun muistoas luulin minä paremmaksi. Runoilijan vaimon ominaisuudeks ei mustasukkaisuus ole sovelias; on aivan vähä palkitseva." "Mustasukkainen en ole. Olisinpa jo tämän lyhyen avioaikani kuluessa luullut kyllin kyllä osoittaneeni, ett'ei tuo ruma ominaisuus ole minun luontooni kuuluva". Suo'os hänelle nämä pienet vapaudet".
Ett' oli nuori aikoinaan myös ukko kerran ollut, enemmän nähnyt matkallaan ja kauemmaksi tullut, en sitä silloin huomannut, siks' olin liian oppinut. En myös, ett' ilomielin hän verensä tuorehimman vuodatti eestä maamme tän nyt mulle rakkahimman, Ma olin nuori, riehakas, hän vänrikki, ma kuningas.
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
Hän veteli lyhyitä laihoja savuja ja tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkänsä kärellä. Semmoinen on nätti talvinen ilma, arveli Pulkkinen. Kotoapäinkö lautamies ajelee? kysyi herra. Kotoahan minä alkujani lähdin tän' aamuna ajelemaan. Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen. Ainahan niitä on ollut manuitakin väliin.
Maria: Latsarus hourii, kas kuule, Hän lausuvi innoissaan Mestarin nimen taas kalliin: Se selvänä, houreissaan Kallihin hänelle meille; Tän' yönä, ma pelkään vaan, Käy kuolema vieraanamme Ma veljytt' itkeä saan.
Päivän Sana
Muut Etsivät