United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene sinä eturintaan, kun osaat... Ei siinä ole muuta osaamista, kun vain sanoo kolme kertaa uskon, kun se kolme kertaa kysyy: uskotko? Mutta muistetaankin kolme kertaa sanoa. Isä sanoi, ettei kaste mitään vaikuta, jos ei kolme kertaa sano. Kolmesti se vettäkin päähän valelee. Siinä se on taika. Jokohan meidän pitäisi mennä sisään? Odotetaan, kunhan itse kutsuu.
Sen kaulassa oli kultaiseen ketjuun kiinnitetty kulkunen, joka helkkyi niin iloisesti, kirkkaasti ja suloisesti, että sitä kuunnellessaan Tristanin sydän suli, tyyntyi ja hänen tuskansa vaimeni. Hän unohti kaikki kuningattaren vuoksi kärsimänsä kovat kohtalot; sillä sellainen taika oli kulkusessa, että jokainen sydän sen iloista, kirkasta ja suloista helkettä kuunnellessaan unohti kaikki surunsa.
Tuo taika oli vain suora ja yksinkertainen rukous; mitä rukoileva halusi, se tapahtuisi ehdottomasti kolmen pyhän, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Useimmiten oli rukoilija täydellisesti vakuuttunut siitä, että hänen rukouksensa heti täyttyy, jos se lausuttiin oikein sanoin. Rukous oli luettava johonkin esineeseen.
Routa, ruhtinas nevojen, nuoremmalle noin nimesi: »Viel' älä liikoja iloitse, eessä on tuhannet turmat!» Toki suorivat sotahan nuo sulhot sumean Pohjan, sata kuuraista urosta, tuhat miestä tuurallista; kussa kulki Turjan tuima, kypärät kyventä iski, raaka raikui Talven taika, soi säilät revontulien. Se oli suuri Suomen linna, Kalevan kuningaslinna, alla kuusen kukkalatvan, päivänpuolella mäkeä.
Valoa puisto vailla Uinailee päivänpaisteisilla mailla. On sulo rauha, hiljaa on kuin taika. Täss' autuaana uinuu itse Aika. Ja kukkanurmikoilta Ja puron helkkeestä ja rannikoilta, Miss' soiva laine läikkyy Ja sumuharso hopeainen väikkyy, Ja seutuvilta, joissa Hedelmät parhaat paisuu vehmastoissa, Viittaavat haamut mieleen kiintyväiset: Mun lapsuuteni menneet ystäväiset.
"Ja pimeästä yöstä Nous joukko peikkojen; Ne tahtoi kansas syöstä Joukosta kansojen". "Ei Suomi vaikeroinut, Se taistellut vaan on, Ja murtaa sitä voinut Ei käsi kohtalon". "Nyt poistunut on taika, Mi meit' on sitonut: On mennyt öinen aika, On aamu alkanut". "Nyt näyttää voimiansa Saa kansa Suomenmaan: Siis työhön uusi kansa, Vie Suomi kunniaan!" Wäinämöinen Tuonelan joella. Tuonetar.
Mutta sanoivatpa silloin ihmiset: Tuot' ei halla vie, ei kaada katehet, Syvään juurtaan työntää, sit' ei murra aika; Joku siin' on tenho, lumovainen taika. Niin, taika siinä onkin, on luote vakainen On vanhan Väinämöisen luote oiva, Ja tenhona on sillä vain sana ainoinen, Mut sana valtava ja paljon voiva.
Mutta muista se, ettet kenellekään hiisku sanaakaan, muuten ei taika tehoa. Vaimo lähti juoksujalassa jäältä. Panu kääntyi itsekseen hymyillen nahkain ostoa järjestämään. Tuokin ristitty, naurahti hän, asuu ihan kirkon nurkkajuuressa... Yht'äkkiä muisti hän jotakin nähdessään poikansa miesjoukossa.
Nyt vain kaihon kannel helää; vaan ei taide kuole sentään, vaikka elon hetket lentää, vaikka murtuu mielikuvat, pilvilinnat, tuulentuvat, vaikka meidät jättäis aika, silti elää taiteen taika, elää parhain, minkä teimme, ilo nuoruus-ihanteimme.
Vihdoin, ainakin Ionen suureksi iloksi, sillä hän ei ollut liian tottunut tämäntapaiseen huvitteluun, tanssija yhtäkkiä lopetti, kun ulkoa alkoi kuulua soitonsäveleitä. Mutta taas hän alkoi tanssia entistä hurjemmin; sävel muuttui ja tanssija taukosi taas; ei ollut vielä lauennut se taika, joka häntä piti kahleissaan.