United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät katsoa osaa, ei ole silmä siihen teroittunut, ei mieli haltijoita kohtaan herkistynyt. Ystävinä ennen haltijoita pidettiin, jotka hyvää soivat, nyt vihamiehinä kohdellaan, joita manataan ja penätään ja taioilla ja tempuilla vangita ja sitoa koetetaan. Mutta eikö ole tehona taioissakin? Ei tehoa taika muihin kuin tyhmään kansaan, jolla Panu niitä teetättää.
ILMARI. Omat on loitsuni paremmat. Toisen taika toist' ei auta. ILVO. Mutta meill' on yhteisloitsu. Tänne, seppo, sun kätesi! PELLERVO. Louhen suosiossa seppo! Huomannethan, Väinö tuolla! Tämäkö Suomessa sopua: Hyväillä hävittäjäänsä!
Kun ei vain oma veresi vastaasi kuohune? Kyllä vereni hillitsen. Sitten ei ole muuta tarvis. Ei nähnyt Panu, koettaessaan painaa mieleensä, mitä oli kuullut, viekasta väijyvää ilmettä, joka noidan silmissä välähti hänen Panua tarkastaessaan. Et hänen sanojansa neuvo? kysyi Panu. Mitä sanojaan? Varjelusanojaan. Mitäs sanoilla? Taika on sanan veroinen. Hänen sanansa tarvitsisin, tuhosanansa.
Lempeämmän näköisenä kääntyi hän Maurilaisen puoleen ja sanoi: "Tämä on juttu kummallinen, ja saattaa osaksi olla tosikin, mutta minulla täytyy olla siihen silminnähtävä todistus. Tänä yönä pitää sinun tehdä uudestaan tuo taika minun läsnäollessani.
Muistoas ei murra aika, Taukoo ei sen pyhä taika. Kalma riisti kaikkemme, Varjo vain on elomme. Salve, salve!
Niissä, vanhoissa vavoissaan, mustuneissa, käden kuluttamissa, on hänelle kalaonnen taika. Hän uskoo, että ainoastaan niillä saa ja jos vaihtaa ja ottaa uuden, ei saa. Sillä niillä on ennen saatu ja ne ovat kestäneet monissa koetuksissa vuosien, vuosikymmenienkin, kuluessa.
Hän kiitäköhön kuin kylmyys siellä, kuin talven taika: hän liitäköhön ain eemmäs, että ei paikka, aika hänt' enää estä tajusta viisauden taivahaisen: ei kukaan kestä ken hylkää Maan-elon kukkivaisen.»
Trubaduurein lauluja laulellen Unelmissas näät ritareita, Elät seurassa henkien menneiden, Jumalaskin lie joku seita. Tää aik' ei mun ole aikani myös, On velttoa, voimattuutta, Mutta tuolla jo tuikkaa tähtiä yöss' Ne tietävät aamua uutta. Mua miellytä ei tää nykyisyys Eik' muinais-aikojen taika, Mun vuodenaikani ei ole syys, Vaan tou'on ja toivojen aika.
Vaan jos talvistaivahalla syttyy revontulten soihtu, silloin siellä sotii Halla, Lapin taika, Turjan loihtu, silloin koko korpi pelkää; putoo pikkulinnut puista, yksin jäistä järvenselkää kiirii kilju sutten suista.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.