Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Mut kellä on selko, mitä vaativi aika, ihmisrakkauden taika, ei pelkää: nyt koittaa se voima, mi voittaa, ne maanpiirin mahdit, valtakuntien vahdit, jotka on omatunto, hengen kunnia, kunto; ja tieto ja taito, ajatuskin myös aito, ja työn teho, tarmo, pedon ihmisen armo. Yö uhkaa.
Saisinhan talooni miehen, joka johonkin kykenisi. En luule saavasi, vaikka mitä taikoja tekisit. Kari on niitä miehiä, joihin ei taika pure. Se on sitä Jorman lahkoa. Oletko koettanut? Koetin taikoa irti Annikista. Syötin salaa karhun aivoja ja sydäntä ja käärmeen pään läpi laskettua vettä juotin, mutta yhä enemmän alkoi antimia lunnaiksi kantaa. Et ottaisi vastaan.
Sairas ei enää tuntenut kipua, eikä syynä siihen ollut kipua lieventävä viina, vaan sanat ja se tieto, että sana, "luku", oli voimakas vaikuttamaan, eli niinkuin suomalaiset sitä nimittivät, "taika". Sellainen taito meni perintönä, tai kuoleva ilmoitti sen kuolinvuoteellaan luotettavimmalle ystävälleen.
RUNOILIJA. Hyvää päivää! MAALARI. Hauskaa, että voitte hyvin. RUNOILIJA. En kaukaan nähnyt teitä. Mitä kuuluu? MAALARI. Tapaansa menee. RUNOILIJA. Niin, niin, tiettävästi. Mut jotain erikoista? Jotain kummaa Ja ennen kuulumatonta? Mut, nähkääs! Rikkauden taika, tenhos tänne loihti Nuo henget kaikki! Kauppiaan ma tunnen. MAALARI. Molemmat tunnen; helmiseppä toinen. KAUPPIAS. Oi, mikä kelpo herra!
Menkää, pojat, pihalle vähäksi aikaa, taika ei vaikuta, kun on vieraita miehiä. Me menimme ulos, mutta pyörähdimme pajan taakse ja seisahduimme seinän raosta katsomaan, mitä sisällä tapahtuisi. Seiso tuossa! ja seppä asetti hänet alasimen päähän... Kumarru! ja toinen tekee, niinkuin käsketään.
Ei Ahto aalloissansa enää mulle soita, Ei ihmekannel soi, Niityillä mailla keijokaisten karkeloita En enää nähdä voi. Tok' olin rikkain luotas, mökki, lähtiessä, Niin rikas toiveissain, Kun tunteet, syntyneet sun pyhäss' siimeksessä Kult'-aikaa lupas vain. Mua seuras kaunokevääs muisto niinkuin taika Ja seutus rauhaisuus Ja hyvät henkes, joita lapsuuteni aika Valveille mulle huus'.
Ei iloja monta ihmislapselle suotu: Yks kevään riemu ja toinen kesän ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu. Kyntää, kylvää, korjata kokoon, levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan. Ei suruja monta ihmislapselle suotu: Yks sydämen suru, elon huoli toinen ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru. Ystävä pettää, elämä jättää, taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.
Naiset olivat kaiken valmiiksi laittaneet, mutta ei yksikään heistä näkyviin tullut, sillä niin vaati vanha taika, etteivät karhumiehet saa ajopäivänä eivätkä sen aattonakaan olla naisten kanssa missään tekemisissä.
Annan tuntien ma luistaa, päivien ja öiden tulla, mitään toivomust' ei mulla, mitään en ma tahdo muistaa kukkivien puiden alla. Päivä hehkuu taivahalla, poutapilvet kulkeissansa levittävät purjeitansa. Seisoo paikallansa aika. Lyhyt hetki jumaluutta, ikuisuutta, ihanuutta! Kohta, kohta särkyy taika! Enempää ei kesä anna. Mik' ei tänään kukkaa kanna, iäks hedelmättä jää se. Ylemmäs ei päivä pääse.
Niin, maailma aaltojen allakin on ja maailma kaunihimpi. Mut tiedätkö, miksi se kauniimpi on?» Näin hiljaa haasteli impi. Ja se soutaja vastasi huoahtain: »Niin, neitonen armahainen, vale kauniimpi paljasta totta on ain ja tuo on valhetta vainen. Ja siksipä nuoruus kaunis on ja armas on kevään aika, mut syksy ja vanhuus synkät on, kun poissa on valheen taika.
Päivän Sana
Muut Etsivät