Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Vielähän tässä ehdin, jahka jäsenet vertyy. Vertymän pitää! Neuvosta minulle lemmen nosto. Ei tehoo taika antajaansa. En sitä sinua varten. Kylliin tahtoisin Karin lemmen nostaa. Ei ole näkevinäänkään tyttöä, Annikin lumoissa on.
Ja hätäpäivä raskas kun joskus päälle saa Ja tukala ja ankea on aika, Se sana tenhovainen se kansat nostattaa, Ja kauas käy sen lumoava taika; Ja silloin sana kaikuu: »isänmaa eläköön Ja rauha yksityisen sen tieltä väistyköön, Ja etu menköön, ajallinen onni!»
Tiedäthän lemmen nostosanat? Pala tuli, pala taula, pala rätsinää räpäle, pala vatsa valkeaisen, pala mieli nuorten miesten! Osaanhan niitä, vaan ei sanoista apua, taika sille olla pitää. Kun nyt muistaisin ... huomenna saat. Muistat, kun muistelet, jo tänä iltana tarvitseisin. Ei se nyt tähän hätään joudu, mutta otat yölinnun ja annat sen tytöllesi... Mistäs minä sen keskellä talvea saan?
Yhä pelkää kirkonväki aikoivat tulla, eivät uskaltaneet! Mutta vielä on kolmas taika tekemättä. »Arkku avaa, hammas suusta kaiva, hiustukko palmikosta leikkaa, ne nuoleen kätke, ja sillä kun ammut...» Kirkon lattian alle kuoriin on papin rouva haudattu. Panu sytyttää uudelleen kynttilän, murtaa auki luukun, joka vie kirkon sillan alle ja laskeutuu sinne.
Kuinka sitten kävi, ei hän enää saanut kuulla, mutta ei juuri epäillyt erotushankkeen onnistumista; sillä nuorukaisella oli itselläänkin hyvä taika kauneudessaan, ja aviositeet Arabiassa ovat yhtä helpot purkaa kuin solmiakin. Eipä paljoa puuttunut, niin olisi Wallin itsekin yrittänyt lemmen masentamis-taikojen mahtia.
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, nähkää Suomen talven suuri taika! Koko Helsinki on helmilöissä, puistot kaikki kuurakaunehissa, kaasut palaa, sähkölamput loistaa, esplanaadi on kuin taikalinna, peikkoin palatsi ja vuoren hovi, jossa Hiiden neien häitä juodaan.
Kukkulalta päivä välkkyy, Lainehilla venho hälkkyy; Tuulen myötä hiljaa saamme Valkamaan. Kuuntele pihlajien huminaa! Vihriä-verhonsa niitty jo saa. Riemuitkaamme! kohta aika Karkaa kanssa nautinnon; Lempi, suvi lyhyt on; Haihtuu, Naana, niinkuin taika. Lehvistään jo torppa pilkuttaa; Sinne, viimat, purtta uitelkaa! Näätkö ukon, Naana kulta, Urkkivan meit' oven suulta?
Vois istua hän päivät pitkät myötään, Mut kaavan moist' ei tule kirjelmänsä. Jo pitkät sivut häll' on katsomista Satuja kauniit', ihanoita aivan Perhoista kevään, kummun kukkasista, Tähdistä ylhäält', enkeleistä taivaan. Hän katsoo, lukee, nauraa itkeissänsä, Kun juuri itkee, kas hän nauraa jälleen. Hän lukee taas, eik' usko silmiänsä, Käsittämätönt' on tää taika hällen.
Ken taisi taian, käsitempun tenhon, sekä taian salaisen avaimen, joka saattoi olla kivi, hammas, luu, ukontaltta tai sen semmoinen, tietäjältä lunasti, hän saattoi sillä haltijat sitoa tai päästää, miten milloinkin tarkoituksiinsa soveltui, eikä siihen sen parempaa viisautta tarvittu. Loihtu ja laulu oli tietoa, jota ei joka miehellä ollut, taika oli taitoa, jonka jokainen voi oppia.
Siks ympäri tuomaripöydän tuon lyö kansa nyt kädet liittoon kuin kilpilinna taas ehjeynyt, ja seisova aalloissa aikojen vuon pyhä on se paas, väkivalta min kaas, mut oikeus pystytti taas. Niin on Väinön laulun taika kuin on Suomen myrsky-aika, jylhä niinkuin jyske korven, soipa niinkuin kutsu torven, viepä luota lehdon, viidan virransuille vainon, riidan.
Päivän Sana
Muut Etsivät