Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kuin kirkkaaks seijastuvi kansi taivaan puhaltaessa tuulen siltä puolen sen mistä poski pohjoinen on lempein, niin että usmat, sitä kaihtavaiset, pois haihtuu, hajoo sekä taivas seestyy hymyillen kaikin kaunein kappaleineen; niin kävi mun, kosk' oli Valtiatar sanallaan selvällä mun seijastanut, ja totuus paistoi niinkuin tähti taivaan.
Inka-muori itkien nousi, varjos vielä kädellään, katsoi kautta saaren pään: sinne, sinne venho se sousi. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan, hän tietää tuomion tunnossaan: hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa vaviskaa, vaviskaa! Armfeltin armeija uudenvuoden yönä tuntureilla. Nuori upseeri kohottautuu kuolleiden ja kuolevien keskeltä. Viime tähti sammui. Lumiaavat ottaa vastaan meidän syleilymme sokeana, jäisin käsivarsin puristain. Täällä hyytyy kaikki rinnan haavat.
Ja Platow, kunnian tähti kaulassanne Jos enemmin se paljastua saisi. Liianko paljo muista eroisitte? Tavattomuutta voi! Jos pölkyistä Tekisi soturia, totta ne Paremmat aina olisivat noita, Jotk' eivät konsanaan voi totella. Te nauratte? Ei sovi ilkkua. Te Kulnew, riemusilmä, mikä on Ilonne syy? Se ehkä, että äsken Kasakoillanne rahvaan karkoititte Paraadista? Oi maa, oi Venäjä!
Vaan nyt on Verna poissa, Yletty taivaasen, Siell' Luojan kukastoissa On lilja valkoinen. Ei siellä myrskyt pauhaa, Ei siellä huolta näy, Ei siellä puutu rauhaa, Ei silmä itkuun käy. Mutt' taivahalla illoin Kun loistaa tähti tuo, Niin siskosiinsa silloin Hän sinisilmät luo. Nyt onni taivahainen On hällä ihanin, Nyt saanut on hän vainen Jo hohtosiivetkin.
Yö teki armotta tuloansa. Vihreän kelmeällä taivaalla, puiden välissä, näkyi ikkunasta jo kimalteleva tähti... Sen nähtyänsä kapteeni muisti jonkun hämärän tunteen taistelustaan tähtien kanssa: »Onko Hanneksella syntiä sydämmellä?» Jolloin hän oli lyönyt rintaansa kumahtavan iskun, vannoen voittavansa, kun myrsky uudestaan mylvähtää!
Jos viisas keisarinna jalkeill' ois, Hän ukon sukkeluuden hyväksyisi; Mut rauhan saakoon, rauhaton kun on. Niin, eikös onnen tähti meitä tuonut Vieraina, jopa vankeinakin, Roomaan, Näin korkealle meidät nostaakseen? Tek' oikein hyvää mulle linnan portill' Uhata tribuunia veljen kuullen. DEMETRIUS. Enemmän mulle nähdä moisen herran Madellen meitä lahjoin' imartavan.
Taas jo, vetten lailla viihtyin, sävel rantaan raukeaa: Jubilate, Amen! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin sa ihaninnaan haipuu. Kuin tähti lennossaan, kuin kukka tehden terää, niin toiveet katoo, kuihtuu vaan ja hukkuu, kun ne herää. Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu! Ken siis unelmois, kun uni kesken kätkee?
Uneni jälkeen pitkä viel' ei taival meilt' ollut jäänyt taa, kun näin ma tulen mi valkas pimeyden puolipiirin. Olimme siitä vielä matkan päässä, mut siksi liki, että saattoi nähdä siin' asuvaksi kansaa arvollista. »Oi sinä, tieteen, taiteen kaiken tähti, keit' ovat nää, niin kunnioitut, että he täten muista täällä erotetaan?»
"Herra, päästä meitä pahasta!" rukoili hän ja vartosi tuskallisesti aamun tuloa, joka, kuten hän toivoi, oli tuottava pelastuksen Maron-neekerien hurjasta joukosta. Päätös. Loistavana ja heleänä nousi päivän tähti taivaalle ja valaisi kukoistavan maan. Sen kirkkaat säteet lankesivat moneen ilon asuntoon, mutta myöskin moneen surun ja hävityksen sijaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät