Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ikävöivästä aurinko liikkuu liian hitaasti ja ennen vaeltava tähti unhoittaa aikansa, kuin rakastaja, jota rakkaus on kutsunut.
Sinä varmaankin tunnet tuon naisen tuolla, vaikeassa harsopuvussa? SANDELL. Kyllä. Mitä hänestä? IDESTAM. Toveri tässä on tulessa ja liekissä. HARLIN. Uusi tähti taivaalla, joka loistollaan voittaa kaikki muut. SANDELL. Jäähdytä mieltäsi, veli hyvä. Se tähti on liian korkealla. Ei sinun auta häntä tavotella. HARLIN. Saanenhan kumminkin tietää hänen nimensä? SANDELL. Saat kernaasti.
Kun pirua et pelkääkkään, Sa pelkäät Jumalaa. Sa määräs tee, ei tahtoas, Ja jollei auta muu, Saat aika löylyn tunteas, Pie tahti vaan ja suu! Kun mieles laatii rynnistään, Ett' seisot tingatta Tok' alallasi yhtenään, On tietää huutia! Ken luikkuaan ei säästele, Sen vieköön peijakas. Sa verta, veikko, tuhlaile, Ei ampuneuvojas!
Kylmä tähti yllä tieni, tähti kirkas, tähti pieni, ohjaa aina askeltani! Sulle kuulun kuollessani! Jo vuotaa maahan suven tumma veri, se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa. Sen voiman kerran uusi kevät peri, sen veri ruokkii uuden suven viljaa. Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat! Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa. Sun voimastasi toiset voiman saavat, mut sinun täytyy ensin veres antaa.
Ei mikään näyttänyt jääneen jälille tästä ajasta, paitsi Agnes, mutta hän, tuo ainainen tähti korkealla ylitseni, oli vielä kirkkaampi ja korkeammalla ylitseni. Kun palasin, oli Mr. Wickfield tullut kotiin jostakin puutarhasta, joka hänellä oli parin penikulman päässä kaupungista ja jossa hän nyt melkein joka päivä työskenteli. Minä tapasin hänet semmoisena, kuin tätini oli kuvannut.
Hänen puhuissansa vilkahti tähti lumipeittoisen huipun päältä näkymään, ainoa jo näkyvä tähti taivaalla, niin puhdas ja heloisa, niin kirkas ja kiiltävä, että se sai kelpo Mateonkin ihastuksesta huudahtamaan: "Que estrella hermosa! que clara y limpia es: No pueda ser estrella mas brillante!" Usein olen Hispanian alhaisemmassa väestössä huomannut tuon herkkyyden luonnon ihanuksiin.
Hiljaisuuden läpi kuuli hän ruisrääkän laulun, joka kesäyönä kaikuu niin tenhoavana ja viehättävänä; puutarhasta levisi ruusujen tuoksu, milloin voimakkaampana, milloin heikompana aina miten tuulahdukset toivat sen mukanaan; taivaalla sammui tähti toisensa perästä päivänkoiton lähestyessä, ainoastaan tuolla kaukana tuulimyllyn siipien yli loisti suuri, yksinäinen tähti, jonka kiilto tunki valkenevan avaruuden läpi...
Itse hän kammiohon sulotuoksuiseen meni, kussa sidoniattarien oli kirjaamat koruvaipat, jotk' ol' Aleksandros jumalainen Sidoniasta tuonut tullessaan meren aavoja halkovin haaksin, noutamatiellä kun hän Helenen oli korkeasynnyn. 292 Noistapa vei Hekabe nyt Athenen palvehiks yhden, sen, joka suurin koolta ja kirjailult' oli kaunein, välkkyvä niinkuin tähti; se pohjimmaisena piili.
Ja kuin hän tuli takaisin tupaan, kaksi kynttilää kädessä, näkivät he hänen, niin kuin jo kerran ennenkin olivat nähneet, komioissa upseerin vaatteissa, korkia höyhenvihko hatussa, rinnassa tähti ja pitkä sapeli vyöllä.
Peipponen se puussa Hilpeästi hääri, Kiiruhteli kesän Askareissansa; Silpoja ol' suussa Niistäpä hän kääri Pienokaisen pesän Poikasillensa. Heleästi helkki Lintuin kuorolaulu, Myöskin puron tahti Tuotti huvia; Vienosesti välkki Luonnon sulo-taulu, Laineheton lahti, Täynnä kuvia.
Päivän Sana
Muut Etsivät