United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saapuupa syksy hyinen Ja kylmä kokonaan, Kukkainen lemmityinen Uinahtaa kuolemaan Niin kukkaiset mun syömeni, Ja niin mun orpo lempeni Myös hoipuu hautahan. Vaan kerta ajan tullen Ne virkoo jällehen, Haudalle suletulle Lennähtää leivonen; Se laulaa, hauta aukeaa Ja kukka nousee mullastaan, Ei kuihdu konsanaan. Kyyhkyislakka.
Se lupaa vain: Kun kerran selvään puhuu sydämes sulle toiveensa, mult' älä niist' yhtään salaa! RECHA. Ajatuskin, teiltä salata syömeni mua vavisuttaa. NATHAN. Ei enää tästä? Kerta kaikkiaan se päätetty on. Tuoss' on Daja! No? DAJA. Tääll' alla palmuin vielä kulkee hän ja kohta ilmaantuu tuon muurin takaa. Kas tuolla? RECHA. Ah! ja näyttää epäröivän mihinkä mennä: eespäin, oikeaan vai vasempaan.
En tahtois vielä mä kuolla. Mut kuulkaa, jo äitini huhuilee Tuonen aaltojen tuolla puolla. Oi, odota hetkinen, äityein! En viel' olis valmis ma matkallein, mun syömeni on niin syyllinen. Suo että mä pesen sen.
Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut, Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut. Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: Jopa oma kultani taisi minun heittää. Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta; Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta. Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen, Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.
Vastasi valio korven: "Kulki pilvi taivon kantta, päivä pilveä punasi, siitä syttyi poskipääni." Sanoi Taatto taivahainen: "Miksi silmäsi vesissä?" Virkkoi vieno metsän viemä: "Lankesi kedolle kaste, madot kiilto-kimmeltivät, siitä silmäni kihosi." Tutki Tuomari sydänten: "Miks povesi polttelevi?" Salon arka noin saneli: "Tähti kultainen putosi läikkyvähän lähtehesen, siitä syömeni värähti."
Muut tytöt toimitti asiansa ennen, Minä olen heitetty ikävihin tänne. Enkä tieä miten minä hylyksi nyt tulin, Joka ennen kaikkien kukkana kulin. Olin minä ennen kuin enkeliskukka, Kehnojen päälle en katsonukaan. Parahinten parvessa kävin minä kirkkoon, Ja nyt olen joutunut koiarien joukkoon. Vaan mitä entisistä ajoistani huolin? Noitapa muistaissa syömeni kuoli.
Mä pohjan virtain maassa Sen hurmemettä join, Sen leimutaivahassa Vaan tulta nähdä voin, Ja siksipä syömeni sykkii Ja taistohon houkuttaa, Se turha ei oo, sillä tykkii Se kostamaan sorrantaa! Haudan kaivaja. Mä kaivan hautaa kielen sortajalle, Mi vielä kerran koettaa voimiaan Ja kätken hänen patasaven alle, Se ett'ei sieltä nouse milloinkaan.
Se kerää lauluja kevään vaan, se loihtii umppuja esiin. Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, kenen rinnassa peipot pesii! Hän imi, hän puri, hän puristi mun, ja hylkäs kuin omenan kuoren. Hän on juonut mahlan mun maljastain, hän syönyt on syömeni nuoren. Kun vihata häntä mä voisin ees! Mut ei ota tuhka tulta. Yks sentään lohdutus mulla on: Sait myrkkyä myös sinä multa.