United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
ARMI. Sukunsa kamala aave! KALERVO. Kadotitko voitoltasi Onnentähkän, poika hurja? KULLERVO. Kadotin sukuni onnen: Se oli emoni tyttö, Jonka turmelin, tuhosin! Multa kahdesti katosit, Tyttäreni, Kuolit armas kaksin kerroin. KALERVO. Täm' on kuullakin kamala. ARMI. Kenties vielä sun kätesi Surmasi suloisen lapsen. KALERVO. Olisit, kurja, itse kuollut! Haudattu vesihakona.
»Pelkurimainen saksilainen», virkkoi vanki, »sano hänelle, että minä olen se kaarne, joka viisitoista vuotta takaperin iski hänen linnaansa ja niihin kalliisiin pantteihin, mitkä hän oli sinne jättänyt että minä olen se metsämies, joka kalliolta löysi sudenpesän ja hävitti pojat että minä olen sen parvikunnan päällikkö, joka eilen viisitoista vuotta takaperin äkkiarvaamatta ryntäsi Ardenvohrin linnaan ja surmasi hänen neljä lastansa.»
Siellä kasvavi korkeat tammipuut, tuvat tummat on tammien alla, ei paistele sinne päivät, ei kuut, ei tähtöset taivahalla, vaan ijäti pirtissä pienessä vain siell' loistavi silmä armaan. Ja keskellä leppien varjoavain ui Tuonelan joutsen harmaa. Ylös onneton! Vesi kiihtyvi! Kohta koski on! Se surmasi! Ja Tuonelan joutsen se joikuu näin: Yö, maailman äiti, sä hellä!
»Oi turhaa, pois on poissa!» Hän vinhemmin vaan käy »Oi surmasi helmaan kiidät!» Hän koht' ei enää näy. Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.
Kaatui mies rytinällä, ja riemuten huusi Akhilleus: "Siin' olet, poika Otrynteun, nyt, sinä sankari kauhein! Täällä sa surmasi sait; sija syntysi lie likell' ollut järveä Gygaian, sun taattosi maitapa Hyllos 391 huuhtoelee kalarunsas kai sekä kuohuva Hermos."
Harto, syypää sukunsa surkeuteen, vihdoin itsensäkin surmasi. Monolan viimeiset miehet hajotteli pohjoistuuli. Papit ottivat kalapaikat. "Siihen saattoi veljesten vihat, kansan keskinen kateus." Tähän raukeni Vasko, pää oli painunut kivelle, vesi vuoti hänen silmistänsä, eikä enään vanhusparka mitään virkkanut. Minua kummastutti, että nämä vanhat tapahtumat häneen niin kovasti koskivat.
Tässä säkeessä Dante ennustaa Temppeliherrain ritarikunnan tuhon. Paavi Klemens V:n suostumuksella Filip Kaunis antoi vuosina 1307 14 vangita ja surmata temppeliherrat ja anasti heidän omaisuutensa. Pygmalion, Tyroksen kuningas, surmasi lankonsa Sikeuksen, Didon puolison, ottaakseen haltuunsa hänen aarteensa.
Vanha Asklepios itse saapuu varmasti, kun hän kuulee, että olen kreikkalainen. Oi, auttakaa auttakaa minä palan! kuolema ja kadotus, minä palan!» Ja rajusti kiljahtaen atenalainen kaatui lähinnä seisovien syliin. »Hän hourailee», upseeri virkkoi säälien, »ja raivonpuuskassaan hän surmasi papin. Onko kukaan muu läsnäolijoista nähnyt häntä tänään?» »Minä olen», muuan sanoi. »Näin hänet aamulla.
Hän oli kuollut ja vaimovanhus päivitteli: »Hän on piispan aatelis-ratsupoika! Pitikö hänen nyt ensinnä kaikista kaatua!» »Niin», sanoi eräs kantajista. »Juuri hänen haavastaan onnettomuus huutaa meille pahaa ennettä, sillä hän ei kaatunut vihollisten hyökätessä, vaan meidän omasta leiristämme lentänyt kuula hänet surmasi.» Iikka hämmästyi. »Niinkö todella?»
Hän sanoo, että köyhä rohtoherra Myi hänelle myrkyn, jonka kanssa hautaan Hän tuli Julian viereen kuolemaan. Capulet! Montague! Te vainolaiset! Vihanne vitsaus nähkää! Lempi itse Ilonne teiltä surmasi! Ja minä, Riitaanne hemmotellen, kadotin Kaks heimolaista: kaikk' on rangaistu. CAPULET. Oi, veli Montague, suo kätes mulle: Se tyttärein on eläke, en muuta Voi vaatia.