United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanon sinulle nyt viimeisen kerran: tähän asti olen sinua mielistellyt, nyt ai'on käyttää ankarampia keinoja. Liisa. Käytä vaikka mitä keinoja tahansa, kiusaa, vaivaa, toimita minut johonkin kaukaiseen Venäjän maakuntaan, taikka surmaa minut, mutta raiskata et minua saa. Juhana. Sinä olet kelpo, jalo tyttö, Liisaseni! Vouti. Vai en saa, vai en saa! Kylläpä nähdään!
Sen kun sai sanoneeksi, Erinnyit kytki jo kielen. Huoaten vastasi noin uros askelnopsa Akhilleus: "Ksanthos, surmaa mun miks ennustat sinä suotta? Itsekin tiedän tuon, mun on kaatua kohtalo täällä, kaukana luot' isän, luot' emon armaan. Mutta en ennen herkeä kuin väki Troian saa tuta kättäni kyllin." Virkki ja kiihtäen huusi, ja karkasi päin orot uljaat.
Iloko ilon, kaunis kauniin surmaa? Miks siihen, mik' on synkkää, mielistyt, Ja siihen suutut, mikä mieltä hurmaa? Jos korvaas loukkaa yhteensointuvain Ja sopusuhtaisien äänten kuoro, Se tulee siit' ett toruvat sua vain, Kun sin' et osaas soita, vaikk' on vuoro.
Taistelu joen partaalla. Akhilleus ajaa troialaiset Ksanthos-joen kaalamolle; sieltä hän työntää toiset kaupunkia kohti, toiset suistaa jokeen. Sinne hän itsekin syöksyy ja surmaa vedessä ajelehtivia; 12 troialaisnuorukaista hän sentään vie vankeina joesta Patrokloksen hautajaisissa surmattaviksi. Kentällä hän kohtaa Priamoksen pojan Lykaonin.
Elomme turmelee se kokonaan, se surmaa nautintomme lyhven hetken; et rauhaan pääse jälkeen päivän retken, venheesi kiitää rantaan »seuraavaan»; levähtää sittenkään ken vielä tohti? Ei, riennä eelleen »seuraavaa» vain kohti. Näin rauhatonna halki elon jatka, ties päättyykö ees tuollapuolen matka. Hyi, herra Falk, ei puhua saa noin! ajatuksiinsa vaipuneena.
Trinacria kaunis myös, min poukamata Pelorumiin Pachinumista saakka lyö itätuuli ynnä saartaa savu ei vuoksi Typheun, vaan tulikiven ois valtiaita vartoneet mun kauttain Kaarlesta, Rudolfista syntyneitä, jos huono hallitus, mi kiihkoon saattaa vasallikansat aina, ei ois saanut Palermoa huutamahan: 'Surmaa! Surmaa!
Toisinaan toivon että nämät hyvät päivät jälleen koittaisivat, sillä toisten ihmisten surmaaminen ei ole minun lahjani. Olen varma siitä, ett'ei kersantin tytär pidä minua viheliäisenä heittiönä, joka hauskuudekseen surmaa ihmisiä."
Kumpikin vastakkain liki tammea ehtivät suurta; poikapa virkkoi Zeun, isovalta Apollo, nyt ensin: "Miksi Olympost', yltiöpää, sinä Zeun tytär ylhän, tänne jo riennät taas, mikä sulla on niin iso into? Saavan taasko jo soisit akhaijein häälyvän voiton? Lainkaan surku sun eip' ole surmaa iliolaisten.
»Sen sanon teille, Heinrich», virkkoi Hairaddin. »Jos olisin tietänyt veljeni olleen niin hupsun, että hän meni ilmoittamaan Ludvig kuninkaan hankkeet Burgundin Kaarlelle, niin olisin voinut ennustaa hänelle surmaa yhtä varmaan kuin tiedän, että heinäkuussa tulee kaunis ilma.
Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy, Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy Ja rintaa vasten päänsä kallistuu; Hän äsken iskun taivahalle heitti, Mut mustat pilvet ennustähdet peitti, Nyt lausumahan aukee miehen suu: »Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen, Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu; Oon nähnyt kalman murhaa, nähnyt naisen, Kuin kultaansa hän surren lakastuu; Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa On hautaan vienyt miehet parhaimpansa, Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt; Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa: Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa Jää, hukkuu pois, näen ensi kerran nyt.»