Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Minä tunnen usein miten nautinnonhimo tahtoo kietoa minut, miten se kuiskii minulle: elä sure auttamatonta asiata, sinä et pysty muuttamaan yhteiskunnan lakeja, iloitse siis elämästä, ja kiitä Jumalata onnesta, jonka olet osaksesi saanut! Mutta kun minä koetan kiittää Jumalaa, tuntuu rukoukseni sydämmettömältä ivalta niitä kohtaan, jotka ovat onnettomampia kuin minä". Molemmat olivat vaiti.
Kun sitte menen Manalle, Tuonen poikien tuville, Hyv' on siellä ollakseni, Kaunis kasvaellakseni En ole tiellä kellenkänä, Enkä kunkana jaloissa, En sure sotakesiä, Vainovuosia varaja; Kyllä Tuoni voiton tuopi, Mana maansa suojelevi. Jospa se johi tulisi.
Mitä minä onneton nyt teen? LEENA-KAISA. En ymmärrä. Mutta älähän sure noin? Ei se siitä kumminkaan parane. Koetetaan ennemmin keksiä jokin neuvo. JOHANNA. Jos tavoittaisimme heitä, jos saisimme kankaan vielä pois. Hyvä, rakas Leena-Kaisa, auttakaa minua. Näittekö minne päin he lähtivät.
Elä sure siis, lapseni, vaan usko, että se ryöstetty poika on Herran huostassa yhtä hyvin kotkan kynsissä taivaan ja maan välillä liidellessänsä kuin äitinsä rinnoillakin. Hän voipi vielä, tämä Jumala, joka on turvattomain turma, tuoda lapsen terveenä ja raittiina jälleen hänen syliinsä. Meidän pitää toivoman kaikkea Hänen armostansa!" Mihin onkaan onnettoman muuhun turvaaminen kuin toivoon?
Vaan älä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Sorea on sotainen tauti, Sorea sotahan kuolta, Hemme miekan helskehesen:
En sure, vaikka nyt samassa pitäisi koskeen menemäni. Shemeikka liikahti venheessään, ei herännyt, käänsihe vain toiselle kyljelleen. Vaan ehkäpä en tarvitsekaan enää koskeen? Ehkei olekaan tämä vielä lopussa? Nyt vasta ehkä oikein alkaakin. Häntä aina odotin, tulijata, ottajatani tulipahan, ottipahan. Tässäkö nyt keitän, missä keittänenkin hänen vieressään valvoen?
En millään ehdolla. Ville, joka on ollut meidän silmäterämme. Josta olemme toivoneet vanhanpäivän varaa, ja tukea meille kaikille. Ei Jumala voi olla niin kova, että ottaisi meiltä pois ainoan ilomme. MATLENA. No, elähän sure vielä. Ehk'ei otakaan. Ehkä ennustivat aaveet vaan muuta onnettomuutta. Eihän sitä tiedä. MAIJU.
AMELIE. Te välitätte siis vähät skandaalista? Te annatte heidän mennä? Niinkö? HAMARI. Aivan niin. Sanonpa vielä lisäksi: lykkyä tykö! AMELIE. Te olette raaka sivistymätön ilman sydäntä! Eikä se kumma olekaan jos Bertha on teidät jättänyt. Itse te olette tähän syypää, sen nyt huomaa kaikki ihmiset. Elä nyt sure pappa minähän aina jään sinun luoksesi, sillä kun juuri sanoin
Et sä sure sulkiasi, Yhä lennät löyhyttelet; Sano nyt matkasi minulle, Kunne kuitenki yritit? Menikö mielessä sinulla? Jos ei muuta, jo sanonki, Mistä saat mitatta mettä Elinkautesi imeä. Etkö tullut tuntemahan, Näkemähän neioistani? Sill' on huulilla hunaja, Sillä suu sulinta mettä. Lennä sinne lintuseni, Kule sinne kultaseni; Sieltä saat simoa kyllin, Sieltä määrättä mesiä.
Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista! Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista." Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät