Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Liina riutui alituisesti näytti, kuni hän olisi ennen aikojaan vaurastunut, ei surusta, sillä hän tiesi niin paljon, tunsi niin paljon ja uskoi ja se, joka uskoo, ei sure mutta kuitenkin. Tiedätkö, sanoi akka Helmer eräänä aamuna, kuin kevätaurinko pistäytyi akkunasta sisään yöllä oli hän minun luonani ja sanoi jotakin sinusta, niin, sinusta. Mitä sitten, äiti ?
Neulomatyö on pudonnut hänen viereensä. Leena pesee puuastioita vasemmalla. Koko yön minä valvoin hukkaan, Monta kertaa suutuin ma sukkaan. Eikä kultaa kuulunutkaan. Tulevan yön minä odotan vielä. Jos ois kulta eksynyt tiellä. Kolmatta yötä en odota enään. Enkä sure kultani perään. Neljännen yön minä hyppään ja häärään, Jos ois' kultani eksynyt väärään.
Mua onni jos nostaa pilviin, no: Ma laulan in dulci jubilo; Vaan alas kun sitten pyörä mun saapi, Ma arvaan: kylläpä taas kohoaapi. Ma päivänpaisteella sure en, Että piankin taas tulee talvinen, Ja lunta kun alkaa tuiskutella, On hauska mun reellä ajaella.
Micawber nyt astuu semmoiselle kentälle, jossa tämä äly saa kehittyä ja pääsee valtavaan asemaan". Minä olen ihan varma, että Mr. Jos olen määrätty kantamaan perukia, olen ainakin ulkonaisesti valmis", paljaspäisyyttänsä tarkoittaen, "tähän kunniaan. Minä en", lausui Mr. Micawber, "sure hiuksiani, ja ehkä ne vietiin minulta jossakin erityisessä tarkoituksessa. Sitä on vaikea sanoa.
Ois siitä huoleti, jok' elämän pelasti hälle elämän, mi hälle niin rakas on vain teidän lahjananne. NATHAN. En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. En, vaikka tietäisinkin sielussasi viel' aivan muuta liikkuvan. RECHA. Mit', isä? NATHAN. Kysytkö multa? Ja noin arasti? Mit' ikään sisässäsi liikahtaakin, viattomuutta, luontoa se on. Sit' älä sure, min' en ainakaan.
Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se hohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää. Siksi en voi koskaan olla onnellinen. Rakastinhan minä sinua mutta en ollut sittenkään tyytyväinen. Olimme sentään hyvät ystävät, eikö niin? Hyviä ystäviä. Ja kuitenkin. Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen, että pääset minusta. En sitä sure. Minä en pyydä mitään elämältä. Hyvästi sitte. Hyvästi.
Voi houkka itseäsi, älä sure nuoruuttasi, sitä et saa keltään enää takaisin. Vanhuus tulee kyllä itsestäänkin". Musta Maranna sai helposti Avojalan lohdutetuksi. Yksinään ollessansa vain tunsi tyttö omituista kammoa. Mitähän tästäkin tulee? Kummallinen huhu kulki kylän kautta.
Ihmiskunta on riemuissaan, sillä se on vakuutettu siitä, että se totuus, jonka se nyt on tunnustanut, on ainoa ja suurin ja viimeinen totuus. Se on iloinen siitä etupäässä sen vuoksi, että se luulee sen avulla ikuisen onnen saavuttavansa, jota se aina on takaa ajanut. Eikä se sitä sure, jos ei onni heti paikalla sille tulekaan, sillä se on tottunut siihen, etteivät ihanteet heti paikalla toteudu.
Ennemmin kuitenkin tahtoisin, ett'et välittäisi semmoisesta tytöstä, johon noin vähän on luottamista. Mutta nuoruus ei semmoista kysy eikä rakkaus myöskään. Kuta enemmän saa kärsiä ystävänsä tähden, sitä enemmän häntä rakastaa. Elä sure liian paljon; minä tiedän, että jaksat kuorman kantaa. Toivoa on siksi kuin papin eteen menevät". Leiv luki kirjeen. Luki moneen kertaan.
Kullervo Kalevan poika Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sure suku minua, Eikä heimo hellittele, Jos ma kuolisin kujalle, Riutuisen kotirikoille, Iso ei pane pahaksi, Eikä äiti äyhkäele, Vett' ei vieri veikon silmä, Ei kastu sisaren kasvo; Vaan tuota suku surevi, Hellitteli heimoeni, Saavani minun sotahan, Lähteväni tappelohon, Sortuvan minun soassa, Vainoteillä vaipuvani."
Päivän Sana
Muut Etsivät